Puukirkko, kaksoisristikirkko. Kerimäen Jouhenniemeen Aittokankaan mäelle lähelle Puruveden rantaa rakennettu ”kristikansan suurin puukirkko” on pohjakaavaltaan lyhyt- ja leveävartinen kaksoisristikirkko. Aumattujen kattopintojen ylle kohoaa nelisivuisen kaulaosan kannattama korkea kupoli. Kirkko edustaa tyylillisesti eräänlaista empiregotiikkaa suippokaari - ja nelilehdykkäaiheineen.
Sisätilan pilareiden, kahdessa kerroksessa olevien lehtereiden ja sidehirsien valtaisi, mutta järjestetty ja valon kyllästämä ”huone hongista rakettu” on kauttaaltaan maalattu marmorin väriseksi, valkoisen, vaalean harmaan ja sinertävän suonikkaaksi. Kirkon matalalla riippuvat kehävalaisimet ovat arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemat 1911.
Kirkonmäellä oleva kellotapuli toistaa kirkon arkkitehtuuria.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Historia
Kerimäen kirkon rakennushankkeen valmistelu käynnistyi jo 1820-luvulla, jolloin senaatti määräsi seurakunnan rakentamaan uuden kirkon. Kirkon paikasta käytiin pitkä kiista. Ensimmäinen suunnitelma 1 500 henken puukirkkoa varten tehtiin Intendentinkonttorissa 1842. Seurakunta piti sitä kuitenkin liian pienenä, kirkkoon haluttiin mahtuvan 5 000 henkeä eli puolet pitäjän asukkaista. Konduktööri A. F. Granstedtin 1843 tekemässä suunnitelmassa kirkossa oli 3 500 istuma- ja n. 1 500 seisomapaikkaa. Senaatti vahvisti piirustukset 1844. Kirkko rakennettiin vuosina 1845-1847 Axel Magnus Tolpon ja hänen kuoltuaan isänsä työtä jatkaneen Th. J. Tolpon johdolla.
Sakariston jatkeeksi rakennettiin 1953 arkkitehti Pertti Luostarinen suunnittelema talvikirkko. Sitä on laajennettu 1997.
Säämingin kappeliksi 1632 perustettu Kerimäki erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1642. Nykyinen kirkko on jo seurakunnan viides jumalanpalvelushuone.
Luonti: 16.7.2012
Lähteet
Arvo Pohjannoro, Huone hongista rakettu. Kerimäen seurakunta 1963.
Asko Mielonen, Vanhan Kerimäen historia I:1, Jyväskylä 1989.
MV RHOA kirkon mittapiirustukset.
Puukirkko, kaksoisristikirkko. Kerimäen Jouhenniemeen Aittokankaan mäelle lähelle Puruveden rantaa rakennettu ”kristikansan suurin puukirkko” on pohjakaavaltaan lyhyt- ja leveävartinen kaksoisristikirkko. Aumattujen kattopintojen ylle kohoaa nelisivuisen kaulaosan kannattama korkea kupoli. Kirkko edustaa tyylillisesti eräänlaista empiregotiikkaa suippokaari - ja nelilehdykkäaiheineen.
Sisätilan pilareiden, kahdessa kerroksessa olevien lehtereiden ja sidehirsien valtaisi, mutta järjestetty ja valon kyllästämä ”huone hongista rakettu” on kauttaaltaan maalattu marmorin väriseksi, valkoisen, vaalean harmaan ja sinertävän suonikkaaksi. Kirkon matalalla riippuvat kehävalaisimet ovat arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemat 1911.
Kirkonmäellä oleva kellotapuli toistaa kirkon arkkitehtuuria.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Kerimäen kirkon rakennushankkeen valmistelu käynnistyi jo 1820-luvulla, jolloin senaatti määräsi seurakunnan rakentamaan uuden kirkon. Kirkon paikasta käytiin pitkä kiista. Ensimmäinen suunnitelma 1 500 henken puukirkkoa varten tehtiin Intendentinkonttorissa 1842. Seurakunta piti sitä kuitenkin liian pienenä, kirkkoon haluttiin mahtuvan 5 000 henkeä eli puolet pitäjän asukkaista. Konduktööri A. F. Granstedtin 1843 tekemässä suunnitelmassa kirkossa oli 3 500 istuma- ja n. 1 500 seisomapaikkaa. Senaatti vahvisti piirustukset 1844. Kirkko rakennettiin vuosina 1845-1847 Axel Magnus Tolpon ja hänen kuoltuaan isänsä työtä jatkaneen Th. J. Tolpon johdolla.
Sakariston jatkeeksi rakennettiin 1953 arkkitehti Pertti Luostarinen suunnittelema talvikirkko. Sitä on laajennettu 1997.
Säämingin kappeliksi 1632 perustettu Kerimäki erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1642. Nykyinen kirkko on jo seurakunnan viides jumalanpalvelushuone.
Kirkon arkkitehtuuriaineksia toistava kellotapuli, jossa on korkea harmaakivinen alaosa, on rakennettu vuonna 1847.
Luonti: 1.1.1900
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin
Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / rakennettu ympäristö