Puukirkko, kahdeksankulmainen pitkäkirkko. Kallankarin kirkko sijaitsee Perämeressä Maakallan luodolla noin parinkymmenen kilometrin päässä Kalajoen suulta.
Oktogonin muotoisessa pienen puukirkon jyrkän päistään kolmilappeisen paanukaton keskeltä kohoaa paanupeitteinen viirinsalko. Kirkkosali on holvattu tynnyriholvilla, joka hirsiseinien tavoin on maalaamaton. Vain saarnastuolissa ja lukkarinpenkissä on niukka väritys.
Kirkon vieressä on kelloteline ja pieni pappilarakennus.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Muu nimi: Maakallan kirkko
Käyttöaika:
Historia
Kallankarin kirkko rakennettiin 1779 kalajokelaisen kirkonrakentaja Simon Silvénin johdolla. Viimeisin kunnostus kirkossa on tehty 1952.
Kallankari oli 1600-luvun alusta aina 1940-luvulle asti Kokkolan ja Oulun välisen rannikon tärkeimpiä silakanpyyntipaikkoja. Kalastajat kokoontuivat kallioiselle ja karulle saarelle heinäkuun puolivälissä ja viipyivät siellä parin kuukauden ajan. Kallassa toimi paikallinen itsehallinto haminaoikeuksineen ja yhteisistä asioista päätettiin jokakesäisissä karikokouksissa. Ensimmäinen pieni kappeli kirkollis-hallinnollisesti Kokkolaan kuuluneeseen Kallaan oli rakennettu jo 1680.
Luonti: 6.8.2013
Lähteet
Eeva Suomela, Pitkänomaisen oktogonin muotoinen puukirkko. Tyypin taustasta ja levinneisyydestä Ruotsissa 1600- ja 1700-luvulla sekä sen edustajat Suomessa. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja VI, 1981.
Puukirkko, kahdeksankulmainen pitkäkirkko. Kallankarin kirkko sijaitsee Perämeressä Maakallan luodolla noin parinkymmenen kilometrin päässä Kalajoen suulta.
Oktogonin muotoisessa pienen puukirkon jyrkän päistään kolmilappeisen paanukaton keskeltä kohoaa paanupeitteinen viirinsalko. Kirkkosali on holvattu tynnyriholvilla, joka hirsiseinien tavoin on maalaamaton. Vain saarnastuolissa ja lukkarinpenkissä on niukka väritys.
Kirkon vieressä on kelloteline ja pieni pappilarakennus.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Kallankarin kirkko rakennettiin 1779 kalajokelaisen kirkonrakentaja Simon Silvénin johdolla. Viimeisin kunnostus kirkossa on tehty 1952.
Kallankari oli 1600-luvun alusta aina 1940-luvulle asti Kokkolan ja Oulun välisen rannikon tärkeimpiä silakanpyyntipaikkoja. Kalastajat kokoontuivat kallioiselle ja karulle saarelle heinäkuun puolivälissä ja viipyivät siellä parin kuukauden ajan. Kallassa toimi paikallinen itsehallinto haminaoikeuksineen ja yhteisistä asioista päätettiin jokakesäisissä karikokouksissa. Ensimmäinen pieni kappeli kirkollis-hallinnollisesti Kokkolaan kuuluneeseen Kallaan oli rakennettu jo 1680.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.