Kivikirkko, keskiaikainen. Nousiaisten ja Lemun pitäjiä halkovan Hirvijoen yläjuoksun rantatörmällä sijaitseva Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä Nousiaisten kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki.
Kirkko poikkeaa pohjamuodoltaan muista keskiaikaisista kirkoista. Runkohuoneen länsipää on kolmitaitteinen ja itäpäässä siihen liittyy kapeampi taitteinen kuori. Asehuoneessa on oviaukot itä- ja länsiseinällä, eteläseinällä on ollut ikkunan yhteydessä ulkoinen saarnaparveke. Kirkossa on käytetty poikkeuksellisen paljon tiiltä seinämuurien yläosassa. Kuori-ikkunoissa ja eteläportaalissa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit. Neljä pilariparia jakaa kirkkosalin kolmeen laivaan, joista keskilaiva on kaksi kertaa niin leveä kuin sivulaiva. Holvit ovat yksinkertaisia ristiholveja ja niissä sekä pitkittäisissä arkadikaarissa on joitakin primitiivisiä kalkkimaalauksia. Kirkkosalin kiinteä sisustus on alkuperäiselle paikalleen 1960-luvun lopulla palautettua Pyhän Henrikin sarkofagia ja 1640 lahjoitettua saarnastuolia lukuun ottamatta selkeän moderni.
Kirkon merkittävin kalleus on Piispa Maunu II Tavastin 1429 lahjoittama mustaa belgialaista kalkkikiveä oleva sarkofagi, joka on päällystetty piispa Henrikin elämää ja ihmetekoja kuvaavilla kaiverretuilla messinkilaatoilla. Lisäksi kirkossa on Pyhää Henrikiä esittävä suurikokoinen veistos ja triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi.
Kirkon eteläpuolella oleva vaatimaton kaksikerroksinen kellotapuli on rakennettu 1759-1760 turkulaisen Matias Leideniuksen johdolla.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Lähteet
Tove Riska, Nousiaisten kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Olavi Tapio, Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Turku 1969.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007.
Kivikirkko, keskiaikainen. Nousiaisten ja Lemun pitäjiä halkovan Hirvijoen yläjuoksun rantatörmällä sijaitseva Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä Nousiaisten kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki.
Kirkko poikkeaa pohjamuodoltaan muista keskiaikaisista kirkoista. Runkohuoneen länsipää on kolmitaitteinen ja itäpäässä siihen liittyy kapeampi taitteinen kuori. Asehuoneessa on oviaukot itä- ja länsiseinällä, eteläseinällä on ollut ikkunan yhteydessä ulkoinen saarnaparveke. Kirkossa on käytetty poikkeuksellisen paljon tiiltä seinämuurien yläosassa. Kuori-ikkunoissa ja eteläportaalissa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit. Neljä pilariparia jakaa kirkkosalin kolmeen laivaan, joista keskilaiva on kaksi kertaa niin leveä kuin sivulaiva. Holvit ovat yksinkertaisia ristiholveja ja niissä sekä pitkittäisissä arkadikaarissa on joitakin primitiivisiä kalkkimaalauksia. Kirkkosalin kiinteä sisustus on alkuperäiselle paikalleen 1960-luvun lopulla palautettua Pyhän Henrikin sarkofagia ja 1640 lahjoitettua saarnastuolia lukuun ottamatta selkeän moderni.
Kirkon merkittävin kalleus on Piispa Maunu II Tavastin 1429 lahjoittama mustaa belgialaista kalkkikiveä oleva sarkofagi, joka on päällystetty piispa Henrikin elämää ja ihmetekoja kuvaavilla kaiverretuilla messinkilaatoilla. Lisäksi kirkossa on Pyhää Henrikiä esittävä suurikokoinen veistos ja triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi.
Kirkon eteläpuolella oleva vaatimaton kaksikerroksinen kellotapuli on rakennettu 1759-1760 turkulaisen Matias Leideniuksen johdolla.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Keskiaikainen. Restaurointi 1967-1968 Heikki Havas, Maija Kairamo. Nousiaisten keskiaikaisen kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja ikkunat laajennettiin 1901 arkkitehti Josef Stenbäckin johdolla tehdyssä korjauksessa. Samassa korjauksessa kuorin eteläseinää vasten rakennettiin harmaakivinen kappeli piispa Henrikin sarkofagia varten. Tällä hetkellä kirkko on Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehtien Heikki Havaksen ja Maija Kairamon suunnittelemassa, 1967-1968 toteutetun restauroinnin mukaisessa asussa.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.