Kivikirkko, keskiaikainen. Kirkkonummen keskiaikainen kivikirkko on Uudenmaan vanhimpia. Kirkkoa on laajennettu useaan otteeseen. Suorakaiteen mallisen harmaakivisen runkohuoneen etelä- ja pohjoissivujen ristivarret ovat 1800-luvun puolivälistä.
Entinen alttarimaalaus Kristuksen kirkastaminen on R.W. Ekmanin maalaama 1862. Se on sijoitettu eteläisen sakaran seinälle ja alttarilla on krusifiksi. Ikkunoiden lasimaalaukset ovat Lennart Segerstrålen ja ne ovat valmistuneet pitäjän 600-vuotisjuhlaan 1930.
Kirkko muodostaa erillisine, tiilestä muurattuine kellotapuleineen yhä keskeisen maamerkin Kirkkonummen voimakkaasti uusiutuneessa keskustassa. Kivimuurin rajaama kirkkotarha muodostaa maisemassa puistomaisen saarekkeen. Rakentamaton alue yhdistää kirkon maisemallisesti vanhaan kirkkoherranpappilaan, jonka puinen päärakennus on rakennettu historialliselle pappilanpaikalle 1836-1838. Pappilaa on laajennettu arkistosiivellä 1927. Kivinavetta on vuodelta 1851. Pappilanmäen puusto on vanhaa.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Historia
laajennettu useaan otteeseen
Luonti: 1.1.1900
Lähteet
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Kirjapaja Oy. Jyväskylä 1999.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008
Lähteet
Runolinna, Laura 2018. Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko - Rakennushistoriaselvitys ja pohdinta muutostarpeista - Kirkko tulkintojen ristiaallokossa. Aalto-yliopisto taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun maisterityö.
Kivikirkko, keskiaikainen. Kirkkonummen keskiaikainen kivikirkko on Uudenmaan vanhimpia. Kirkkoa on laajennettu useaan otteeseen. Suorakaiteen mallisen harmaakivisen runkohuoneen etelä- ja pohjoissivujen ristivarret ovat 1800-luvun puolivälistä.
Entinen alttarimaalaus Kristuksen kirkastaminen on R.W. Ekmanin maalaama 1862. Se on sijoitettu eteläisen sakaran seinälle ja alttarilla on krusifiksi. Ikkunoiden lasimaalaukset ovat Lennart Segerstrålen ja ne ovat valmistuneet pitäjän 600-vuotisjuhlaan 1930.
Kirkko muodostaa erillisine, tiilestä muurattuine kellotapuleineen yhä keskeisen maamerkin Kirkkonummen voimakkaasti uusiutuneessa keskustassa. Kivimuurin rajaama kirkkotarha muodostaa maisemassa puistomaisen saarekkeen. Rakentamaton alue yhdistää kirkon maisemallisesti vanhaan kirkkoherranpappilaan, jonka puinen päärakennus on rakennettu historialliselle pappilanpaikalle 1836-1838. Pappilaa on laajennettu arkistosiivellä 1927. Kivinavetta on vuodelta 1851. Pappilanmäen puusto on vanhaa.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Restaurointi 1957-1958 Ola Hansson
Luonti: 1.1.1900
Historia
Keskiaikainen, laajennettu useaan otteeseen. Restaurointi 1957-1958 Ola Hansson
Kirkkonummen kirkon runkohuone muurattiin tiilestä todennäköisesti 1280-luvulla. Runkohuoneeseen liittyi itäpäädyssä kuori, jota myöhemmin laajennettiin pohjoissivun sakaristolla. Kirkkosali ja kuori holvattiin ilmeisesti 1300-luvulle tultaessa. Kirkkoa laajennettiin seuraavan kerran 1750-luvulla S.Bernerin suunnitelmin pidentämällä runkohuonetta länteen. Uusi kivisakasti tehtiiin 1796-1798 M. Tolpon johdolla. Huomattavimman muutoksen kirkko koki, kun se laajennettiin ristikirkoksi 1856-1858 arkkitehti Jean Wikin suunnitelmin. Nykyinen asu on tulosta arkkitehti Olof Hanssonin johtamasta entistämisestä 1958-1959.
Kirkkonummi mainittiin kirkkopitäjänä jo 1330. Suomalainen ja ruotsalainen seurakunta erotettiin toisistaan 1963.
Kivitapuli suunniteltu 1823 Intendentinkonttorissa, valmistunut 1824. Rakentaja H. Andsten.
Luonti: 1.1.1900
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.