Kivikirkko, keskiaikainen. Espoon kirkonmäellä on säilynyt perinteiseen kirkkomiljööseen liittyneet rakennukset: kirkko, kellotapuli, pitäjäntupa ja koulu sekä kirkon sivuitse kulkeva joenrantaa seuraileva vanha maantie.
Suurpitäjän keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon liittyy pohjois- ja eteläsivuilla 1821-1823 tehdyssä laajennuksessa lisätyt ristivarret. Alkuperäisen kolmilaivaiseksi holvatun runkohuoneen itä- ja länsiosat ovat säilyneet pilareineen ja kalkkimaalauksineen.
Kirkkosalin nykyasu on peräisin kahdesta vaiheesta. Kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja maalaukset paljastettiin arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemassa restauroinnissa, joka valmistui 1931. Sisätilan hierarkian muuttaneet alttarijärjestelyt sekä valaisimet ovat arkkitehti Ola Hanssonin suunnittelemasta korjauksesta vuodelta 1982.
Kirkon lounaispuolella on tapuli. Kirkon ympärillä olevassa kirkkotarhassa on useita vanhojen espoolaissukujen perhehautoja muistomerkkeineen. Kirkkotarhaan liittyy sen länsipuolella laaja, useaan otteeseen laajennettu hautausmaa sankarihauta-alueineen ja uurnalehtoineen.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Lähteet
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Kirjapaja Oy. Jyväskylä 1999.
Kivikirkko, keskiaikainen. Espoon kirkonmäellä on säilynyt perinteiseen kirkkomiljööseen liittyneet rakennukset: kirkko, kellotapuli, pitäjäntupa ja koulu sekä kirkon sivuitse kulkeva joenrantaa seuraileva vanha maantie.
Suurpitäjän keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon liittyy pohjois- ja eteläsivuilla 1821-1823 tehdyssä laajennuksessa lisätyt ristivarret. Alkuperäisen kolmilaivaiseksi holvatun runkohuoneen itä- ja länsiosat ovat säilyneet pilareineen ja kalkkimaalauksineen.
Kirkkosalin nykyasu on peräisin kahdesta vaiheesta. Kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja maalaukset paljastettiin arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemassa restauroinnissa, joka valmistui 1931. Sisätilan hierarkian muuttaneet alttarijärjestelyt sekä valaisimet ovat arkkitehti Ola Hanssonin suunnittelemasta korjauksesta vuodelta 1982.
Kirkon lounaispuolella on tapuli. Kirkon ympärillä olevassa kirkkotarhassa on useita vanhojen espoolaissukujen perhehautoja muistomerkkeineen. Kirkkotarhaan liittyy sen länsipuolella laaja, useaan otteeseen laajennettu hautausmaa sankarihauta-alueineen ja uurnalehtoineen.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Keskiaikainen. Espoon kirkon historiassa on kolme merkittävää rakennusvaihetta. Kirkon vanhimmat osat ovat 1400-luvun lopulta. 1821 alkoi kirkon laajennus ristikirkoksi arkkitehti Pehr Granstedtin johdolla. Sisätilat uusittiin 1929-1931 ja alttarijärjestelmä ja valaisimet uusittiin 1982.
Espoo kuului 1500-luvulla kappelina Kirkkonummen pitäjään mutta erotettiin omaksi pitäjäkseen jo keskiajalla.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.