Arkkitehti Frans Ludvig Calonius suunnitteli ja rakennutti Kesärannan kesähuvilakseen vuonna 1873. Huvila sijaitsi valmistuessaan Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella, ja oli osa Meilahden huvila-aluetta, jonne monet varakkaat helsinkiläiset rakennuttivat kesähuvilansa 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1887 Kesäranta siirtyi Suomen Pankin kassanhoitajan Carl Robert Ignatiuksen omistukseen. Ignatius teki rakennukseen mittavia muutostöitä Elia Heikelin johdolla. Heikel lisäsi rakennukselle tunnusomaisen 20-metrisen tornin sekä verannan rakennuksen merenpuoleiselle puolelle.
Vuonna 1904 valtio osti Kesärannan ja siitä tehtiin Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto. Sen ensimmäinen käyttäjä oli Nikolai Bobrikov, joka tosin ehti asua Kesärannassa vain hetken aikaa, sillä hänet ammuttiin samana kesänä. Bobrikovin seuraajat Ivan Obolenski, Nikolai Nikolajevitš Gerhard, Vladimir Aleksandrovitš von Boeckmann ja Franz Albert Aleksandrovitš Seyn asuivat kukin vuorollaan Kesärannassa. Sisällissodan jälkeen talossa asui Saksan Itämeren divisioonan komentaja Rüdiger von der Goltz ja myöhemmin valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina rakennus kuitenkin vakiintui nopeasti pääministerin virka-asunnoksi.
Nykyisin Kesärannassa pidetään usein kesäisin hallituksen neuvottelu, jota kutsutaan iltakouluksi. Iltakoulu kokoontuu keskiviikkoiltaisin. Nimi juontaa juurensa 1930-luvun lopulta, jolloin pääministeri A. K. Cajander alkoi kutsua ministereitä Kesärantaan keskustelemaan torstaisin pidettävän valtioneuvoston yleisistunnon asioista. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
Kesärannan huvimajan värit mallimaalausta varten Väritutkimus 2004