HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Lohja
Arorinne	427400005
Hoitoalue:	Uusimaa
Hoitotaho:	muu
Ajoitus:	rautakautinen
Tyyppi:	hautapaikat, hautaröykkiöt
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6679149 I: 327711
Pinta-ala:	3.45 ha
Peruskartta:	Kirkniemi 201412
Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 8.1.2021
takaisin

Yleiskuvaus

Lohjanjärven saarilla on useita rautakauden alkuun (500 eKr.-200 jKr.) ajoitettuja kalmistoja, joista Arorinne on suurin. Kohde sijaitsee 11 km Lohjan kirkolta lounaaseen, laaksomaisen peltoalueen itäpuolella itään ja etelään viettävässä rinteessä. Arorinteestä tunnetaan nykyisin yli 50 matalaa röykkiötä, mutta alunperin kalmisto oli tätäkin suurempi ja jatkui pidemmälle itään ns. Kraatarinpellon alueelle. Aluksi kalmistoa pidettiin ajanlaskun taitetta nuorempana, mutta myöhemmin se on ajoitettu pääosin esiroomalaiseen aikaan (500 eKr. - 0). Kalmisto löydettiin 1800-luvun lopulla. Arorinteen röykkiöt ovat matalia ja rakenteettomia. Kolmessa kaivauksessa 1900-luvun alussa kalmiston röykkiöistä kaivettiin kymmenen, joista suurin osa osoittautui löydöttömiksi. Tärkeimmät löydöt röykkiöistä ovat saviastianpalat, jotka koristelultaan ja tyypiltään kuuluvat maamme etelärannikolla tavattavaan ns. Morbyn keraamiseen traditioon. Merkittävin esinelöytö on yksinkertainen pronssinen spiraalirannerengas Viitteitä asuinpaikasta kuten saviastianpaloja ja savitiivistettä on löydetty kalmiston eteläpuolella olevilta pelloilta, mutta sen tarkkaa sijaintia ei ole paikannettu. Kalmiston eteläosassa on vanha historialliseen aikaan ajoittuva asuinpaikka tai talouskartanon paikkaa. Läntisellä kalliopaljastumalla on ollut paikallisten antamisen tietojen mukaan navetta 1900-luvun alkupuolella. Eteläpuolisilla pelloilla kasvaa mm. tummaatulikukkaa ja röykkiöalueen pohjoispuolella on kallioketo.

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 25.4.2016

Osa-alueet

1 Kalmisto	0.80 ha
2 Taimikko	0.60 ha
3 Reuna-alue	0.40 ha
4 Etelärinne	0.80 ha
5 Kallioalue	0.20 ha
6 Perinnebiotooppi	0.60 ha
7 Peltosaarekkeet	0.05 ha

Yleissuunnitelma

Laatija:	Päivi Maaranen
Päiväys:	15.3.2003
Hoitotaho:	muu
Hoitolupa:	myönnetty
Ympäristötuki:	ei myönnetty
Hoitolupanro:	23/305/2010

Hoitotavoitteet

Arorinteen hoidon tavoitteena on metsäinen, pensaskerrokseltaan avoin ja tilavaikutelmaltaan rauhallinen kalmistoalue, missä röykkiöt ovat helposti havaittavissa. Pensaskerroksessa suositaan pähkinää ja valtapuustossa vähennetään kuusen osuutta vähitellen. Pensaiden ja puiden juurtuminen röykkiöihin estetään. Kohde on vuosina 1997-2002 ollut ylläpitävän hoidon piirissä. Hoitoalueen laajentaminen on kuitenkin ajankohtaista siten, että hoidon piiriin otetaan myös kalmiston ydinalueen eteläpuolella oleva kallioalue kiviaitoineen ja sekametsää kasvava etelärinne röykkiöineen. Hoitoalueen laajennuksen avulla saadaan hoitoon kokonaisuus, joka on merkittävä maisemallisesti sekä historiallisesti. Kohteessa ja sen välittömässä läheisyydessä on tehty hakkuita vuosina 1999-2000. Niiden vaikutusta hoitoalueeseen tulee seurata.

Hoito-ohje

Kohteen hoidon tavoitteena on valoisa ja pensaskerrokseltaan melko niukka talousmetsä, missä röykkiöt näkyvät hyvin ja selkeästi. Alueittain hoitoa painotetaan seuraavasti: - kalmistoaluetta (osa-alue 1) röykkiöineen hoidetaan mekaanisen raivauksen avulla ja vuosittaisilla kevät- ja syyssiivouksilla - taimikkoaluetta (osa-alue 2) hoidetaan röykkiöiden ja niiden välittömän lähiympäristön aluetta siivoamalla. Lisäksi estetään röykkiöiden vesakoituminen. - reuna-aluetta idässä (osa-alue 3) hoidetaan pensaskerroksen kasvillisuutta raivaamalla tarpeen mukaan. Kuusettumista ehkäistään poistamalla kuuset jo taimivaiheessa. Pähkinää suositaan, mutta sen ei anneta kasvaa liian tiheäksi pensastoksi. - kallioalueen (osa-alue 5) välittömästä ympäristöstä poistetaan nuorta kuusta ja raivataan pensaskerrosta siten, että kiviaita ja muut rakenteet ovat havainnoitavissa - eteläisellä rinteellä (osa-alue 4) raivataan pensaskerroksen kasvillisuutta, jotta röykkiöt tulevat esiin ja poistetaan tarvittaessa nuoria kuusia - perinnebiotoopin (osa-alue 6) hoitoa jatketaan, kun perinnebiotooppien hoitohanke on loppunut vuoden 2005 jälkeen.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Kiskon - Vihdin järviseutu
Perinnebiotooppi (inventoitu):	Arorinteen kallioketo (P)

Selvitykset

Kohteessa on tehty kaivaus, jonka raportti löytyy Museoviraston arkeologian osaston arkistosta. Pykälä & Bonn 2000: Uudenmaan perinnemaisemat, s. 207.

Kirjallisuus

Tiitinen, Teija (toim.) 1999: Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Sivut 78-79.

Luonnonympäristö

Topografia

Kohde on glasigeeninen korkokuvan alueella, missä on myös polygeneettisia muodostumia jonkin verran. Alueen yleistopografia on vaihteleva, korkeuserot alueella 30-60 m mpy välillä. Kallioperä on graniittia, maaperä silttiä, savea ja moreenia. Maaperä on ravinteinen mutta kuivahko.

Kasvisto

Kalmisto on tuoreessa kangasmetsässä (MT), missä kuusi on valtapuuna ja lehtomaisia piirteitä, mm. pensaskerroksessa on runsaasti pähkinää. Kenttäkerroksessa runsasti varpuja, valoisimmilla paikoilla jonkin verran myös ruohoja. Reuna-alueilla kuten pellon reunassa on lehtipuuta kuten pihlajaa ja tuomea., ja pohjoisessa kuusivaltaista metsää. Itäinen kuusitaimikko on mahdollisesti istutettu vanhan pellon alueelle. Läntinen sekametsäalue on kuusivaltainen, mutta siellä on myös mäntyä ja lehtipuuta. Pensaskerros on melko tiheä ja siinä kasvaa mm. pihlajaa ja tuomea. Alue on kuusivaltaista sekametsää ja sijaitsee viljellyn pellon pohjoispuolella etelään viettävässä rinteessä. Kalmiston röykkiöitä on osittain kuusitaimikon alueella idässä, pohjoisessa kalmistoa reunustaa kapea tiehen rajautuva talousmetsäalue. Länsipuolella oleva kuusivaltaista sekametsää kasvava loiva rinne muutamine röykkiöineen kuuluu myös alueeseen ja on vanhaa laidunta tai peltoa. Röykkiöitä on myös viimemainitulla alueella ja lisäksi siellä on vanha tienpohja sekä kiviaita, joka ympäröi osin kalliopaljastumaa. Kyseessä on siten pitkään maatalouskulttuurin vaikutuksessa ollut alue, joka on vähitellen metsittynyt jäätyään pois laidunnus- ja mahdollisesta viljelykäytöstä. Muinaisjäännösalueen reunalla jättiputkihavainto, torjunta aloitettu vuonna 2009.

Eläimisto

Alueella on havaittu pähkinähakkipari vuonna 2000, mutta pesinnästä ei ole varmaa tietoa.

Kulumisherkkyys

Valtapuuna oleva kuusikko on maannousemasienen vaivaamaa. Kenttäkerros ja maanpinta eivät kestä kesäajan hakkuita.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	Museoviraston pystyttämä
Kyltti:	ei
Viitoitettu:	ei

Maankäyttö

Metsätalous/virkistyskäyttö (metsästysalue). Alueelle ollaan laatimassa kaavaa, jonka mukaan lähistölle kaavoitettaisiin loma- ja asuinrakennuksia. Muinaisjäännös maisema-alueineen on huomioitu kaavaluonnoksessa.

Varustus

Kohteessa on Museoviraston laatimat informaatiotaulut ja röykkiöt on merkitty maastoon muovisin muinaismuistolaatoin. Alueella on pieni parkkipaikka, jolta polku vie läpi muinaisjäännösalueen.

Käyttömahdollisuudet

Kohde on edustava ja helposti saavutettavissa, joten se on mainio ekskursiokohde. Röykkiöt ovat selvästi havaittavissa ja niitä on paljon suppealla alueella. Soveltuu hyvin opetukseen ja matkailuun. Epätasainen maasto haittaa liikuntaesteisten kulkua. Syksyllä metsästysaikaan alueella voi olla metsästäjiä. Ajotie metsään ei sovellu busseille; ne on jätettävä Iivarin talon pihapiiriin siten, että ne eivät haittaa tilan töitä.

Liitetiedostot

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
	Osa-aluerajauskartta

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Arorinne 444010001, kivirakenteet

kopioi linkki tälle sivulle: