VIEREMÄ VALKEISKYLÄ
Yleiskaava-alueen inventointi
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
Inventoija: FK Jouko Aroalho
Vieremän Valkeisjärven yleiskaavan perusselvityksiin sisällytettiin alueen muinaisjäännösinventointi, koska alueelta on toimitettu vuosien kuluessa useita kiviesineitä Kansallismuseon kokoelmiin ja alueen läheisyydestä on aikaisemmissa inventoinneissa (Vieremänjärvi–Vieremänjoki–Iijärven rantakaava-alue vuonna 1999) löytynyt useita kivikauden asuinpaikkoja. Työn tavoitteena oli Pikku-Valkeisen ja Iso-Valkeisen ympäristön esihistoriallisten kohteiden paikantaminen ja löytötietojen tarkentaminen. Kiinteitä muinaisjäännöksiä alueelta ei ole aikaisemmin löydetty.
Kaava-alueelta löydettiin neljä ennestään paikantamatonta kivikauden asuinpaikkaa. Vieremän uudet kohteet ovat Paavola, Kissamäki, Hietaharju ja Luodelahti. Kohteet löytyivät ilman aikaisempia löytöjä tai havaintoja muinaisjäännöksestä.
Karkeasti arvioiden Paavola, Kissamäki ja Luodelahti edustavat korkeutensa puolesta keskisen kivikauden (n. 4000–2000 eKr.) vaihetta. Paavolan löydöt vaikuttivat joskus tulvineen veden alle jääneiltä, ja ne saattaisivat olla mainitun jakson vanhemmasta päästä. Hietaharjun niukat löydöt ovat hieman alemmalta tasalta (110–112,5 m ymp.) ja sellaisena mahdollisesti hiukan muita nuorempia. Lähes kaikki löydöt olivat kvartsi-iskoksia, vain Luodelahdesta löytyi niukasti palanutta luuta.
Tulokset vahvistivat käsitystä, jonka mukaan kivikauden ylempien vedenkorkeuksien aikana Valkeiset, Eikanlampi ja Karankajärvi olivat osa väljää yhtenäistä vesiväylää Vieremänjoelta Iso-Ii-järveen. Muinaisille asukkaille sen rannat – vedestä kohonneet soraharjut – ovat olleet suotuisia asumispaikkoja.
Löydöt: KM 32203–32204, 32296–32297
Kenttätyöaika: 32 työtuntia lokakuussa 2000
Tutkimuskustannukset: Suunnittelukeskus Oy
Tutkimusraportti: Jouko Aroalho 2.1.2001 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
|
takaisin
Kuvaus