Alueella 3 havaittiin kaksi selvempää kivettyä paalunsijaa, joiden molempien vierellä oli mahdollisesti toinen, pienempi tukipaalun paikka. Itse puupaaluista ei havaittu jälkiä. Kiveykset muodostivat lounas-kaakkosuuntaisen rivin. Kiveyksen yhteydestä löytyi palanutta savea, rautakauden tyypin keramiikkaa, pala rautakuonaa, palanutta luuta ja erittäin huonokuntoista palamatonta luuainesta. Kiveyksen vierellä havaittiin myös pieniä rapautuneita kiviä, jotka lienevät peräisin tulisijasta, mutta eivät olleet enää paikallaan. Alueella 2 näkyi pellon kuorinnan jälkeen hieman vastaavaa, mutta paljon hajanaisempaa kiviriviä, joista vain yksi kivi näytti enää olevan paikallaan. Myös tämän yhteydestä löytyi rapautuneita kiviä, palanutta savea ja pala rautakauden tyypin keramiikkaa sekä muutama pala lähes hajonnutta palamatonta luuta. Alueen 3 rakenteiden läheltä löytyi pala rautakuonaa, pronssijätettä ja rautakautisia metalliesineitä.
Mikäli nyt tutkittuihin rakennusjäännöksiin on todella alun perinkin kuulunut vain yksi paalurivi, tunnetuista rautakauden rakennustyypeistä siihen sopivin tulkinta on kuoppatalo. Mitään kuoppaan viittaavaa värieroa pellon alla ei tosin havaittu, mutta kyntökerroskin ulottui varsin syvälle. Löytöaineiston piirteistä on huomattava, että etenkin nuoremman rautakauden asuinpaikalle tyypilliset savipainon palat puuttuivat tai ainakaan niitä ei enää ole palaneen savimurskan seasta tunnistettavissa. Selkeää savitiivistettä sen sijaan paloissa on mukana. Aikaisempien tutkimusten ja havaintojen perusteella nyt tutkittu kohde Pohjoispelto on vain osa laajempaa asuinpaikkakompleksia.
Pohjoispellon rautakautinen löytöaineisto ajoittuu 100-luvulta ristiretkiajalle, painottuen viikinkiaikaan. Vanhin löydöistä on Marcus Aureliuksen lyöttämä denaari 100-luvulta ja nuorimpiin löytöihin kuuluvat ainakin ristiretkiaikaiset koristehelat. Asuinpaikan rakenteiden läheiset löydöt ovat etupäässä viikinkiaikaisia. Joko alueella on kuitenkin ollut vanhempi käyttövaihe, josta ei ole säilynyt rakenteita tai vanhemmat löydöt on tarkoituksellisesti tuotu paikalle rakennuksen käyttöaikana. Kun viikinkiaikaisia esineitä on asuinpaikan käyttövaiheessa ollut jo elinkaarensa päässä, voidaan olettaa, että rakenteet eivät kuitenkaan ajoitu ainakaan viikinkiajan alkupuolelle. |