Koekaivausryhmä tutki 5.8.2013 Hämeenlinnan Tuuloksessa Etu-Laurilan tilan niityn ja Laurinkallion (Ristinaronkallio) linnavuoren lounaisrinteen rajalla löytöpaikkaa ja sen ympäristöä, josta metallinetsinharrastajat olivat löytäneet katkelmallisten miekan ja keihäänkärjen. Tutkimusalueen laajuus oli noin 100 x 40 metriä.
Koekuopista löytyneet esineet tulivat aivan turvekerroksen alapuolelta, mullan, soran ja kivien sekaisesta maasta. Koekuopissa ei ollut kivirakenteita tai kulttuurikerrosta. Poltto- tai ruumiskalmistoon viittaavia merkkejä, kuten poltettuja tai polttamattomia luita, saviastian paloja tai nokimaata ei havaittu. Kaikissa koekuopissa maaperä ei ollut kiinteää, mikä voi johtua rantaan kohdistuneesta eroosiosta. Pyhäjärven pinta on satoja vuosia sitten ollut useita metrejä korkeammalla kuin nykyään. Lidar-aineistosta tehdyssä maastomallissa erottuu Laurinkallion lounaispuolella ollut vanha Pyhäjärven ranta.
Tutkimuksissa kapealta, vain noin 20 metriä pitkältä ja 15 metriä leveältä löytökaistaleelta löytyi leveäteräinen sotakirves ja useita keihäänkärkiä, kaksi veistä, joista toinen oli pronssisessa tupessa, viikatteen kantakatkelma ja muita pieniä metalliesineiden katkelmia. Aiemmin vuonna 2013 metallinilmaisimen avulla löytynyt miekka oli katkennut. Muutamien keihäänkärkien terät olivat kaarelle taipuneita ja osa teristä oli poikittaisesti katkenneita.
Löydetyt aseet ajoittuvat typologisesti viikinki- ja ristiretkiaikaan, mutta aseita on voitu käyttää vielä keskiajan alussa. Lisäksi löytyi sahanterä ja musketinkuula, jotka ovat peräisin historialliselta ajalta.
Laurinkallion muinaisjäännöksen rajausta tulisi laajentaa lounaisrinteen rautakautisten aseiden ja veitsien löytöalueen kohdalle asti. Lisäksi Laurinkallion laella olevat kivirakenteet tulisi kartoittaa ja tutkia koko aluetta laajemmin metallinetsimien kanssa. |
takaisin
Kuvaus
MV/01430/2025 HÄMEENLINNA, Laurinkallio (Ristinaronkallio).
Rautakautisten esineiden löytöpaikan koekaivaus 2013. Tutkimusraportti