Suitia mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1420, kun sen Gårdskullan vastainen raja määritettiin. Ensimmäinen tunnettu omistaja oli Björn Ragvaldsson. Häneltä kartano siirtyi valtaneuvos Joakim Flemingille noin vuonna 1494. Hänen poikansa Erik Fleming rakennutti 1540-luvulla kartanon kivisen päärakennuksen, jonka kellarikerros ja ensimmäinen asuinkerros kuuluvat yhä osana nykyisen kartanolinnaan. Kartanoon kuului jo tuolloin myös nelikenttäinen puutarha, jonka maarakenteet ovat edelleen nähtävissä.
Suitian puutarha oli Suomen ensimmäisiä. Erikin poika, valtakunnanmarski Klaus Fleming peri kartanon vuonna 1560 ja piti sitä pääkartanonaan. Kartano oli 1600-luvulla lähes asumaton lukuun ottamatta vuosia 1664-1679. Rappeutunutta päärakennusta kunnostettiin 1700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin myös sivurakennus rakennettiin. Nykyinen ulkoasu on August Wreden kaudelta 1890-luvun lopulta, jolloin päärakennuksen länsipuolelle rakennettiin keittiösiipi.
Kartanolinnan kunnostustöihin liittyen tehtiin sen pihapiirissä ja kellarissa 1990-luvun jälkipuoliskolla laajoja arkeologisia tutkimuksia. Keittiösiiven alta ja länsipuolelta löytyi ainakin kolmen puurakennuksen jäännöksiä 1400-1600-luvuilta ja on oletettavissa, että rakennusjäännöksiä on lisää keittiösiiven ympäristössä, sivurakennuksen länsipuolella sekä kartanon ja myllynraunion välisellä alueella. Myös linnan kellarissa on edelleen tutkimattomia kulttuurikerroksia. Paraatipihalla ei käytännössä ollut säilyneitä kulttuurikerroksia. Keittiösiiven tuntumasta on löytynyt myös kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä.
Kartanon länsipuolella on kivisen myllyn raunio 1600-luvulta sekä siihen liittyvän patoaltaan jäännökset. |