Hirvikallion muinaisjäännökseen kuuluu 15 kiven- ja maansekaista röykkiötä. Niistä on tutkittu kaksi. Löytöjen perusteella ne ovat mahdollisia uhriröykkiöitä. Röykkiöt ajoittuvat 400-500 luvuille jKr. Hirvikallion uhrikivi on lähes maatasainen kivi, jonka laakeassa pinnassa 47 kuoppaa. Röykkiöalueen länsipuoliselta pellolta on todettu merkkejä asuinpaikasta (Hirvikallio II), joka on ollut käytössä noin 3500 vuotta sitten.
Hirvikallion merkittävimpiä puulajeja ovat rauduskoivut, joiden seassa on muutama maisemallisesti merkittävä visakoivu sekä pihlajaa, vaahteraa ja muutama kuusi. Lisäksi alueella kasvaa katajaa, tuomea, taikinamarjaa, punaherukkaa ja vadelmaa. Kasvillisuus on niittymäistä, tuoretta heinäniittyä, jonka lajisto koostuu pääosin niitty- ja metsälajistosta. Tällaisia lajeja ovat mm. metsäapila (Trifolium medium), punanata (Festuca rubra), sananjalka (Pteridium aquilinum), koiranputki (Anthriscus sylvestris), vuohenputki (Aegopodium podagria) ja nokkonen ((Urtica dioica. Ne olivat ennen hoidon aloittamista vallanneet lähes koko alueen. Perinnebiotoopin kannalta merkittävimpiä lajeja ovat keltamatara (Galium verum), törrösara ( Carex muricata) ja mäkitervakko (Viscaria lychnis). Oma sijansa on myös puolikulttuuri- ja kulttuurilajistolla, jotka lienevät karanneet viereisen Kivirikon huvilan istutuksista. Tällaisia kasveja ovat mm. maahumala (Glechoma hederacea), keltamo (Chelidonium majus), taponlehti (Asarum europaeum), kanukka (Cornus sanguinea) sekä punaherukka, joka kasvoi aivan uhrikiven päällä. |
