 |
| Raasepori | |
| Raaseporin linna | 999000076 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Linnakalliot |
| Tunnus: | 1 |
| Pinta-ala: | 0.95 ha |
| Yleiskuvaus |
| Linnakalliot käsittää Raaseporin linnan kallion sekä sen itäpuolella sijaitsevan pienen kalliokohouman, nk. Tallisaaren liepeineen, ja niiden välillä olevan notkelman muodostaman kokonaisuuden. Kalliot nousevat huomattavasti ympäristöään korkeammalle. Linnaraunion sijaintipaikkana olevan korkea, pyöreähkö silokallio muodostaa myös geologisesti mielenkiintoisen kokonaisuuden. Linna sijoittuu sen laelle ja esilinnat muureineen kallion loivemmille etelä- ja itärinteille. Sekä linnan sisäpihan että esilinnojen kasvillisuuteen vaikuttavat restaurointityöt sekä kaivaukset, joiden yhteydessä alueelta on poistettu runsaasti mineraalimaata. Esimerkiksi esilinnojen alueella poistettujen maakerrosten paksuus on keskimäärin kahden metrin luokkaa (mm. Rissanen 1978: 66, 68).
Linnakallion kasvillisuus on varsin niukka käsittäen erilaisia ruohovartisia lajeja paitsi esilinnojen aluetta, joista eteläisessä sijaitsee perinnebiotooppi (ks. osa-alue 5). Perinnebiotooppi on suhteellisen nuori iältään, sillä se on päässyt muodostumaan vasta alueella 1900-luvulla suoritettujen kaivausten jälkeen. Esilinnojen alueella pyrkii kasvamaan jonkin verran nuorta puustoa, mm. koivua. Lisäksi muureihin pyrkii aika-ajoin juurtumaan puuvartista kasvillisuutta. Esilinnojen aluetta on ilmeisesti tasoitettu restauroinneissa ja alueelle on kylvetty ehkä heinän siementä, mistä peruina alueella kasvaa heinäkauraa ja apilaa (kasvillisuuskartoitus Nummi 2002: 2). Linnan muurien vierustalla kallion päällä on varsin niukka humuskerros, missä kasvaa mm. ukontulikukkaa ja tummaatulikukkaa. Alue on ollut metsittynyt ennen restaurointia, joten maakerroksia on myös tältä alueelta poistettu restauroinnin yhteydessä. Linnan itäpuolella oleva Tallisaari on kasvillisuudeltaan rehevää ja peitteistä. Puustokerros on vahva ja valtapuuston muodostavat lehtipuut, myös lehtevä pensaskerros on vahva ja hyväkasvuinen. Aluskasvillisuudessa on heinälajeja runsaasti. Alueen tiheiköt ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ja erityisesti hyönteisten elinympäristönä. Tallisaareen on ilmeisesti restauroinnin ja linnan esiinkaivamisen yhteydessä tuotu runsaasti tiilimurskaa ja laastijätettä (kasvillisuuskartoitus Nummi 2002: 2). Tallisaaren alueella sijaitsi aiemmin lipunmyyntikoju. Nytkin siellä ovatWC-tilat alempana rinteella. Kävelysilta linnaan kulkee kohouman laelta. Polku sillalle kulkee kohouman eteläistä loivaa rinnettä. Drake (1983: 31) arvioi Tallisaaren maaperän olevan täynnä rakennusten jäänteitä; saari on muodostanut yhden esilinnoista ja sen kautta on ollut käynti itse linnaan. Drake myös arvioi alueen olleen linnan hevosten säilytyspaikka ja siten tallialuetta. Kaivauksissa alueelta on tullut esiin rakennuksenpohja, tiililattioita, kalkkihauta ja tiiliuuni (Rissanen 1978: 70-71; Drake 1983: 31, Drake 1991: 121). Kohouma onkin aikanaan muodostanut erillisen pienen saaren linnan itäiselle edustalle, mihin ollut hyvä rantautua. Maastokäynnin perusteella (Maaranen 16.3.2007) vaikuttaa siltä, että Tallisaari on ollut melko pieni alaltaan linnan käyttöaikana - korkeimmat kohdat ovat hyvin pienialaisia ja ilmeisesti osittain suurentuneet restauroinnin aikana. Saaren nykyiset pinnanmuodot vaikuttavatkin syntyneen 1800-luvulla aloitetun restauroininin takia alueelle linnasta poistetusta jätemaasta. Saaren itäosassa alueen keskellä on kiinnostava allasmainen syvänne, joka avautuu itään. Alla on kuin venevalkamaksi kaivettu hevosenkengänmuotoinen poukama, jonka ikää on vaikea arvioida. Kohteesta on voitu ottaa maata pellonparannukseen historiallisella ajalla, tai allaskaivanto voi olla vanhempi ja linnan käyttöön liittyvä. Maastohavaintojen perusteella Tallisaaressa on mm. epämääräisiä kivikasoja ja eri-ikäisiä maakasoja, joista osa on todennäöisesti iältään suhteellisin nuoria ja restaurointiin liittyviä. Alueen havainnointi on vaikeaa kasvillisuuden tiheyden ja maapuiden vuoksi. Notkelmassa linnan itäpuolella kasvaa rehevää heinää, lisäksi alue vesoittuu helposti. Notkelmaa on ilmeisesti ihmistyönä syvennetty, jotta se muodostaa riittävän hautamaisen erottavan salmen linnakallion ja kumpareen väliin. Aikanaan vesi on erottanut kallion ja kumpareen toisistaan, mutta nyt notkelma on kuiva ja sen pohjalla kulkee kävelyreitti. |
| Rajaus |
| Osa-alue on topografinen kokonaisuus, joka koostuu isommasta jyrkkäseinäisestä linnakalliosta esilinnoineen sekä sen itäpuolella olevasta pienemmästä, osittain maa-ainespeitteisestä kalliokumpareesta (Tallisaari) liepeineen sekä niiden väliin jäävästä notkelmasta. Polut rajaavat osa-aluekokonaisuuden erilleen linnakentästä paitsi osa-alueen itäreunaa, missä osa-alue jatkuu polun itäpuolelle kalliokumpareen itätyvelle saakka. Alueesta rajautuu erilleen osa-alue 5 Perinnebiotoopit (= eteläinen esilinna). |
| Tavoitteet |
| Hoidon yleistavoitteina ovat maisemallisen avoimuuden säilyttäminen, linnan muurien vaurioitumisen ehkäiseminen ja arvokkaan kasvillisuuden ylläpitäminen. Tarkennettuna tavoitteet ovat rakenteittain/maastonkohdittain seuraavat:
Linnakallio: - linnan muurit ja kivirakenteet pidetään puuvartisesta kasvillisuudesta vapaana. Puun taimet ja pensaat poistetaan taimivaiheessa, jotta ne eivät kasvaessaan vaurioita juurillaan rakenteita. - korkeakasvuisten lajien kuten vadelman leviäminen linnakallion päällä muurien vierustassa oleville ohuille maakerroksille ehkäistään leikkaamalla (alueella ei saa kitkeä kasvillisuutta). Lisäksi alueelta poistetaan mahdollisuuksien mukaan sinne kasvavaa vesakkoa. Alueilla liikkumista vältetään ja mahdollisessa työskentelyssä huomioidaan työturvallisuuskysymykset. - eteläisen esilinnan alueelta poistetaan vesakko ja puun taimet. Korkeakasvuisia lajeja kuten vadelmaa ja maitohorsmaa poistetaan kepittämällä ja kitkemällä. Koiranputkialueet niitetään 1-3 kertaa kesässä ennen siementämistä. Sananjalka kitketään käsin pois. Kurttulehtiruusun kasvua rajoitetaan vain muurin laitaan, muualta kurttulehtiruusu poistetaan leikkaamalla ja kitkemällä. Laidunnus alueella on suositeltavaa; muuten alue niitetään myöhästettynä niittona kukinnan jälkeen joka toinen vuosi kaksivuotisten kasvien säilymisen turvaamiseksi. Niittojätteen annetaan kuivahtaa ja siementää ennen poiskorjausta. (Ks. tarkemmin osa-alue 6 perinnebiotoopit.) - itäisen ja koillisen esilinnan alueelta poistetaan myös vesakko ja puun taimet. Korkeakasvuisia lajeja kuten vadelmaa ja maitohorsmaa poistetaan kepittämällä ja kitkemällä. Alueet niitetään 1-2 kertaa kesässä, ensin alkukesästä ja myöhemmin elokuussa joka toinen vuosi 2-vuotisten kasvien säilymisen turvaamiseksi. Niittojätteen annetaan kuivahtaa ja siementää ennen poiskorjausta, jos se ei ole koiranputkea runsaasti sisältävää. Todennäköisesti perinnbiotoopin lajistoa leviää myös tälle alueelle hoidon seurauksena. - vesakko ja kuusentaimet poistetaan linnakallion juurelta ja linnakallion alarinteiltä. Tallisaari: - valtapuustoa harvennetaan vähitellen poistamalla yksittäisiä ikääntyneitä puita turvallisuussyistä ja aukkoisuuden lisäämiseksi - pensaskerroksen kasvustoa harvennetaan näkymien avaamiseksi ympäristöön, mm. taikinamarjaa poistetaan alueelta, samoin nuorta puustoa. - kenttäkerroksen kasvillisuutta ei käsitellä - kalliokumpareen pohjoispuolelle kosteaan notkelmaan jätetään käsittelemätön, luonnontilainen alue luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Alueelta poistetaan vain nuoret kuuset ja kuusentaimet kuusettumisen ehkäisemiseksi. Tällä alueella on mahdollisesti jäljellä myös muinaisen paaluvarustuksen jäänteitä, joiden säilymistä käsittelemättömyys todennäköisesti parantaa (->alueen kosteustilanne ei muutu). - alueen käsittelyssä huomioitava luonnon monimuotoisuuteen liittyvät tekijät ja hyönteisten hyvään elinympäristöön liittyvät tärkeät piirteet. Alueella on haapaa ja tervaleppää, joiden poistoa vältetään. Maanpinnalle jätetään maapuita ja lahoavaa ainesta. Notkelma: - puun taimet poistetaan alueelta, erityisesti kuusi poistetaan jo taimivaiheessa - alueelta poistetaan vähitellen muutamia nuoria koivuja - vesakkoa poistetaan tarpeen mukaan näkymien avaamiseksi - nurmikko leikataan tarpeen mukaan ja korkeakasvuisten lajien juurtumista alueelle ehkäistään Osa-alueen yleishoidosta vastaa Raseborgsgille r.f. Museoviraston kanssa tekemänsä sopimuksen puitteissa (ks. hoitosuunnitelman liitekartta no. 3 arkeologian osaston arkistossa). |