Kohteen hoidosta on vastannut Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n perinnemaisemien hoitoprojekti vuosina 2003-2005. Sittemmin maanomistaja on vuokrannut alueen laidunkäyttöön.
Näsbyn niityt sijaitsevat Pohjanpitäjänlahden luoteisrannalla, noin kilometrin Pohjan keskustasta lounaaseen. Kallioperän halkeamaan muodostunut ja pääasiassa kallio-moreenimaiden reunustama merenlahti on kivikaudella työntynyt vuonomaisena
sisämaahan. Pohjukka on vielä pronssi- ja rautakaudella ollut monien pitkänomaisten lahtien ja salmien rikkomaa. Keskiajalla Näsbyn niittyjen kohdalla on jo erottunut matalien lahtien ympäröimä, etelään pistävä kapeahko niemi. Niemen lounaispuolella avautuvan muinaisen lahden pohjukkaan on jäänyt pieni allas, joka on nykyisinkin kosteikkoa. Paikalta on laaja näkymä erityisesti Pohjanpitäjänlahdelle.
Kuninkaan kartastossa (Alanen & Kepsu 1989) 1700-luvun lopulla alue esiintyy nimellä Forssnabsudden, ja suuremman mäen laelle on merkitty useita rakennuksia. Tiluskartassa 1791 alue kuuluu lähes kokonaan Diekenkullan tilan omistuksiin. Suuremman kumpareen länsipuolinen pelto ja rannassa kohoavan pienemmän kumpareen itäosa on kuulunut Näsbyn kuninkaankartanolle. Paikan viljelykset on nimetty Uddnäsin torpan mukaan, johon suuremmalle kumpareelle merkityt rakennuksetkin ilmeisesti kuuluvat. Kartan mukaan mäkeä reunustavien peltojen ja niittyjen pohjoispuolisella tasamaalla (Uddnässlätten) on kasvanut lehtimetsää. Tiluskartassa on yhteisomistuksessa oleva pienempi kumpare, joka on merkitty markkinapaikaksi. Kumpareiden länsipuolelle lahden itärannalle on merkitty kaivo. Markkinapaikka on yhdistetty 1660-luvun kirjalliseen mainintaan Pohjassa pidetyistä
markkinoista (von Koskull 1966). Paikkaa ei kuitenkaan ole tutkittu eikä sen historiaa tunneta tarkemmin. Alueella on vielä 1800-luvun lopulla ollut asutusta, sillä 1872 senaatinkartassa suuremmalla kumpareella on kaksi asuinrakennusta ja useita ulkorakennuksia. Myös markkinapaikan länsipuolelle on merkitty ulkorakennus.
Maastotarkastuksen perusteella Näsbyn niityillä on säilynyt monenlaisia maankäytön merkkejä, joista osa voidaan jäljittää 1791 tiluskartan avulla ja osa vaikuttaa selvästi myöhemmiltä. Tiluskarttaan saarekkeen keskiosaan merkityt Uddnäsin torpan maankäyttökuviot, polut ja rakennuksenpaikat erottuvat vieläkin selvästi maastossa. Vanhimmat peltolohkot kumpareen molemmin puolin ovat edelleen avoimia ja maatalouskäytössä. Suuremman kumpareen eteläpään lounaisrinteessä
näkyy vallimaista terassia ja itäpuoliskossa useita pyöreähköjä kuopanteita, painanteita tai kohoumia ja joitakin kiveyksiä. Itäosan kuopanteista ainakin osa on kellarin jäännöksiä, sillä ne on vuorattu kivillä. Joissakin näkyy myös tiiliä. Mäen etelä- ja kaakkoisosissa erottuvat rakennuksenperustukset liittyvät todennäköisimmin 1872 senaatinkartassa kuvattuun tai sitä myöhempään toimintaan. Eteläpään polun länsireunassa on kalliokedon
kohdalla maantasaista kiveystä, josta ei koepistoissa kuitenkaan todettu mitään erityistä. Kiveyksen ja lounaisreunan pengerrysten tarkoitus ja ikä jäi epäselväksi ja niitä olisi tutkittava lisää. Rannassa olevan pienemmän kumpareella, kartan 1791 markkinapaikalla, erottui joitakin kuoppia muistoina 1900-luvun maankäytöstä. Saarekkeen heinittynyttä lakea tutkittiin muutamin lapionpistoin, mutta mitään mitään merkkiä ihmisen varhaisesta toiminnasta ei havaittu.
Asutushistoriallisten lähteiden perusteella kumpare liittyy kiinteästi pitäjäläisten kaupankäyntiin ja sen säilyminen rakentamattomana ja avoimena olisi ehdottomasti turvattava. Markkinapaikka vaikuttaa hyvin säilyneeltä ja sitä voidaan asiakirjamainintojenkin nojalla perustellusti pitää historiallisenajan muinaisjäännöksenä. Paikan käyttöä on selvitettävä arkeologisin tutkimuksin.
Pohjanpitäjänlahdelta rannoilta tunnetaan runsaasti merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta. Näsbyn niittyjen lähimmät muinaisjäännökset ovat korkeille kallioille rakennettuja röykkiöitä, jotka ovat rakenteen ja sijainnin perusteella pronssikautisia.
Pohjanpitäjänlahden kaakkoispuolelta, muutama kilometri niityiltä kaakkoon, tunnetaan poikkeuksellisen laaja, useista kohteista muodostuva
Sjösängin ja Permortanin muinaisjäännöskeskittymä,
joka tutkimusten ja löytöjen perusteella ajoittuu pronssikauden lopulle tai rautakauden alkuun.
(Teksti: Tiivistelmä Sirkka-Liisa Seppälän alkuperäistekstistä) |