Kankaanpäänmäen linnoitusalue sijaitsee noin ½ km Urjalan kartanon pohjoispuolella Kortejärven pohjoispäässä peltoaukeiden ympäröimänä ns. Patetun kulman alueella. Alueella sijaitsee useita 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta peräisin olevia vaatimattomia rakennuksia, jotka ovat olleet entisiä Honkolan kartanon torppia tai työväenyhdistyksen rakennuksia. Kankaanpäänmäki on saanut nimensä Kankaanpään torpasta, jonka huonokuntoiset rakennukset sijaitsevat vielä metsäsaarekkeen koilliskulmassa. Kankaanpäänmäen alueella sijaitsee venäläisten vuosina 1915-7 rakentama taisteluvarustus, johon kuuluu juoksuhautaa, ampumapesäkkeitä ja tykkitietä. Varustus on osa laajempaa Pietarin kaupungin suojaksi rakennettua linnoitusketjua, jonka osia sijaitsee Urjalassa Honkolan lisäksi mm. Huhdin, Kolkan ja Urjalankylän alueilla. Urjalan varustukset ovat osa laajempaa puolustusvarustussuunnitelmaa, jonka Venäjän armeija rakensi vuosina 1914-18 Pietarin kaupungin suojaksi. Venäjä oli vuonna 1905 Japania vastaan käymässään sodassa menettänyt lähes koko laivastonsa. Venäjän ja Saksan välisen tilanteen kiristyttyä venäläiset pelkäsivät saksalaisten maihinnousua ja hyökkäystä Suomen kautta Pietariin. Sen tuloksena he päättivät korvata Suomenlahden ja Pohjanlahden puuttuvan laivaston maa-linnoitteilla, joiden rakentaminen aloitettiin vuonna 1914 eri puolelle Suomea puolustuksellisesti edullisiin maastonkohtiin ja tienristeyksiin. Linnoitustöitä jatkettiin yleisesti Venäjän maaliskuun vallankumoukseen 1917 saakka, idässä vielä helmikuuhun 1918.
Linnoituksia rakennettiin Suomenlahden ja Pohjanlahden rannoille sekä sisämaahan kahteen eri ketjuun. Urjalan puolustusvarustukset kuuluvat pääkaupunkiseudulta Virroille ja sieltä edelleen Kuopion suuntaan kulkevaan linnoitusketjuun ja ne kuuluvat Tampereen ja Ruoveden linnoitusten ohella sisämaan vahvimpiin. Linnoitustyöt suunnitteli Pietarin insinöörihallinto. Itse töitä johtivat paikalliskomiteat Venäjän armeijan sotilasinsinöörien ja upseerien johdolla kullakin linnoitustyömaalla. Urjalan linnoitustyömaan johto asui Honkolan kartanossa. Linnoitusten rakentamisesta vastasivat aluksi venäläiset työkomennuskunnat ja sotavangit. I maailmansodan aiheuttaman laman vuoksi niitä jatkettiin paikallisin voimin työllisyystöinä, joista maksettiin suhteellisen hyvin. Kaikkiaan on arvioitu linnoitustöissä olleen yli 16 000 henkeä. Vaikka linnoituksia rakennettiin arviolta useita satoja 82 kunnan alueelle, eivät ne koskaan levinneet laajaan tietoisuuteen vuoden 1914 sotasensuuri-asetuksen vuoksi.
Linnoitusten rakentamisessa hyödynnettiin I. maailmansodasta saatuja kokemuksia. Ne rakennettiin jalkaväen puolustusasemiksi, joihin liitettiin M/09 Maxim-konekivääripesäkkeitä sekä hajautettuja tykistön asemia. Varustuksia rakennettaessa huomioitiin ja hyödynnettiin maaston muodot tarkoin. Linnoituksiin kuuluu yleensä taistelu- ja yhdyshautoja, konekivääripesäkkeitä, tykkiasemia ja kivettyjä tykkiteitä, luolia ja ammusvarastoja sekä miehistösuojia. Varustukset rakennettiin yleensä mäkien ja kukkuloiden päälle joko maahan kaivaen tai kallioon louhien ja viimeisteltiin betonilla. Varustuksia ympäröivä metsä hakattiin laajalti ja niitä kiersivät piikkilankaesteet. Honkolan Kankaanpäänmäen varustus on hyvä esimerkki venäläisten rakentamasta ensimmäisen maailmansodan linnoituksesta.
Venäläisten rakentamia linnoituksia ei koskaan käytetty niiden alkuperäiseen tarkoitukseensa. Osa varustuksista ei ehtinyt koskaan valmiiksi ja osan venäläiset räjäyttivät vuonna 1917 ennen vetätymistään Suomesta. Kansalaissodassa joillakin linnoituksista käytiin taisteluita. Itsenäistymisen jälkeen maalinnoituslaitteet jäivät Sotasaaliskonttorille, joka myi osan räjäytetyistä rakenteista romuraudaksi. Kesällä 1918 Suomen senaatti määräsi perustettavaksi toimikuntia, joiden tehtävänä oli selvittää linnoitustöistä maanomistajille koituneet taloudelliset vahingot. Toimikunnat laativat linnoituksista selvitykset ja mm. kartat, joiden perusteella korvauksia maksettiin. Urjalan alueen vahinkoselvityskartat ja asiakirjat löysi urjalalainen tietokirjailija Valo Saikku vuonna 1999 Hämeenlinnan maakunta-arkistosta.
I maailmasodan aikaiset linnoitukset ovat tänään muinaismuistolain (295/63) suojelemia sotamuistomerkkejä. Kaavoituksen perusselvityksiin liittyen myös Urjalan kunta tilasi keväällä 2002 Pirkanmaan maakuntamuseolta Urjalankylän alueen varustusten inventoinnin ensimmäisenä kuntana Pirkanmaalla. Tampereella Mustavuoren asuinalueen rakentamisessa tullaan huomioimaan alueella sijaistevat varustukset. Monilla paikkakunnilla varustuksia on myös kartoitettu vapaaehtoisvoimin ja joillakin myös kunnostettu. Ne ovat kuitenkin muinaismuistolain suojelemaa kansallisomaisuutta, joihin ei saa kajota ilman lupaa.
Hoitoalue muodostuu metsäsaarekkeesta jota ympäröivät tiet (Torpparintie, Patetuntie) ja pellot. |
takaisin
Yleiskuvaus
Vallimäki 1000018362, puolustusvarustukset