HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Raasepori
Alsätra Hönsåkerskullen	220400008
Hoitoalue:	Uusimaa
Hoitotaho:	ei määritelty
Ajoitus:	pronssi- ja/tai rautakautinen
Tyyppi:	muinaisjäännösryhmät
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6663604 I: 315363
Pinta-ala:	1.52 ha
Peruskartta:	Karis 201408
Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 4.8.2011
takaisin

Yleiskuvaus

Alsätra Hönsåkerskullenin muinaisjäännösalue sijoittuu matalalle mäenkumpareelle Karjaan keskustan alueelle Kroggårdintien eteläpuolelle. Nykyisin viheralueena olevan mäen laki on melko avoin ja osaa rinteistä peittää tiheä lehtipuuvaltainen metsä. Mäen etelärinne ja pohjoispuoli ovat olleet aikaisemmin viljelyskäytössä. Pronssikaudella mäki muodosti niemekkeen Mustionjoen ja Lepinjärven vesistöjä erottaneeseen kapeaan ja matalahkoon kannakseen. Alsätra Hönsåkerskullenin muinaisjäännösalue on yksi Suomen arkeologian tutkimushistorian keskeisistä kohteista. Muinaisjäännösalueella on kaksi pronssikautista kumpua (Hönsåkerskullen 1 ja 2), rautakautinen kenttäkalmisto, palokuoppahauta ja pääosin rautakauteen ajoittuva asuinpaikka, josta mäen juurella oleva osa on tutkittu. Lisäksi kummun rinteellä on havaittavissa maanmuokkauksen synnyttämiä, tarkemmin ajoittamattomia viljelysterasseja. Olof af Hällströmin kaivauksissa vuosina 1939 ja 1947 alueella tutkittiin pronssikautinen röykkiö (Hönsåkerskullen 1), jonka päälle oli tehty myöhemmin kansainvaellus- ja merovinkiajalla (400-800 jKr) polttokenttäkalmisto. Jukka Moisasen tutkimuksissa vuonna 1991 toisesta röykkiöstä (Hönsåkerskullen 2) tuli esiin myös merovingiajan asehautaus sekä pronssikautisen röykkiön kivirakenteita. Röykkiön Hönsåkerskullen 1 läheisyyteen sijoittui myös Hönsåkerskullenin palokuoppahauta, johon oli kätketty usean vainajan poltetut luut hauta-antimineen. Hauta-antimet muodostuivat germaanisten aseiden ja balttilaisten korujen yhdistelmästä. Röykkiöiden ympäristöstä mäen laelta ja pohjoispuolelta on paljastunut asuinpaikkaan viittaavia löytöjä, jotka ajoittuvat pääosin rautakaudelle. Rautakautisen materiaalin joukossa on kuitenkin löytöjä, jotka viittaavat alueella asutun jo kivikaudella. Alsätra Hönsåkerskullen on merkittävä muinaisjäännöskokonaisuus, josta melkoinen osa on todennäköisesti vielä tutkimatta.

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 21.2.2006

Osa-alueet

1 Itä-, etelä- ja länsirinne	1.10 ha
2 Kalmisto	0.42 ha
3 Koillis- ja pohjoisrinne	0.00 ha
4 Mäen laki	0.00 ha

Yleissuunnitelma

Laatija:	Päivi Maaranen
Päiväys:	28.11.2006
Hoitotaho:	ei määritelty
Ympäristötuki:	ei myönnetty

Hoitotavoitteet

Alsätra Hönsåkerskullenin muinaisjäännösaluetta on hoidettu ensimmäisen kerran vuonna 1990, minkä jälkeen kohde on siirtynyt ylläpitävän hoidon piiriin 1990-luvun alkupuolella. Hoitoaluetta ei toistaiseksi pyritä laajentamaan, alkuperäisestä hoitoalueesta alue on jonkin verran pienentynyt. Hönsåkerskullenin hoidon perusteena on pyrkimus säilyttää muinaisjäännösalue rakenteineen kasvavasta viheraluekäytöstä huolimatta. Aluetta hoidetaan kokonaisuutena, jonka erilaiset maiseman elementit eli muinaisjäännökset, entinen omakotitalon pihapiiri, metsäiset rinteet ja avoimemmat niittymäiset alueet muodostavat monimuotoisen maisemaympäristön. Osa alueesta pidetään avoimena, osan annetaan kasvaa tiheikkönä ekologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kohde on tieteellisesti arvokas ja tutkittu osittain kaivauksin. Kohde on merkittävä paikallinen käyntikohde ja melko hyvin saavutettavissa. Hoidon yleistavoitteena on muinaisjäännösten, erityisesti kalmiston, hautakumpujen ja peltoterassien näkyminen alueella selkeästi. Hoidon erityistavoitteena on alueen kulumisen estäminen erityisesti kalmiston kiveysten alueella. Hoidon tavoitteet ja menetelmät on yksilöity tarkemmin osa-aluekuvausten yhteydessä.

Hoito-ohje

Hönsåkerskullenin alueen yleishoidossa korostuu maisemanhoito. Muinaisjäännöksen rakenteiden kunnostamiseen ei ole toistaiseksi tarvetta. Kohteen varustamisen osalta on perusteltua suunnitella informaatiotaulun asentamista alueelle. Maisemanhoidon päämenetelminä ovat maastonsiivous, niitto ja vesakonraivaus. Maastonsiivouksen avulla ehkäistään humusjätteen ja roskan kertymistä alueelle. Avoimet alueet niitetään 1-3 kertaa kesässä, jotta ne eivät kasva umpeen. Kukkivien keto- ja niittykasvien niitto tehdään myöhästettynä niittona kukinnan jälkeen ja niittojätteen annetaan siementää ennen poiskeräämistä. Koiranputkialueet niitetään useammin tarpeen vaatiessa koiranputken siementämisen estämiseksi. Niittojäte poistetaan alueelta. Pensaskerroksen hoidossa suositaan koriste- ja hyötykasveja sekä metsälajistosta nuoria lehtipuita, erityisesti jaloja lehtipuita. Avoimen alueen pensaslajistosta suositaan katajaa. Kalmiston alueella estetään vesakon ja pensaiden kasvu kitkemällä tai leikkaamalla kasvit jo taimivaiheessa. Niityn kokoa ei kasvateta enää. Nykyinen niitty ja vanha piha-alue pidetään nykylaajuudessaan raivaamalla pensaskasvillisuutta avoimen alueen reunoilta ja estämällä vesakon leviämistä. Osa metsäisistä rinteistä pidetään tiheinä ja raivaamattomina.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Suomenlahden rannikkoseutu
Perinnebiotooppi:	tuore niitty

Selvitykset

Kohteessa on tehty useita kaivauksia, joiden raportit löytyvät Museoviraston arkeologian osaston arkistosta.

Kirjallisuus

af Hällström, Olof 1946: Ett gravfynd från Hönsåkerskullen på Alsätra i Karis. FM 1945. af Hällström, Olof 1948: Karis Socken. Från forntiden till våra dagar. Sivut 47-53. Tiitinen, Teija (toim.) 1999: Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Sivut 74-75.

Luonnonympäristö

Topografia

Reunamuodostuma (1. Salpausselkä). Alue muodostaa reunamuodostuman etureunaan liittyvän niemekkeen. Rinteet viettävät loivasti itään, etelään ja länteen. Pohjoisreunassa erottuu kaksi kaksi terassia, joista ainakin ylempi liittyy vanhaan peltoon. Maaperä koostuu hiekasta ja sorasta sekä mariinisista kerrostumista (savi). Päällimmäisin kerros multavaa humusta.

Kasvisto

Lehtomaisen kankaan ja lehdon kasvillisuus metsäalueilla (OMT, OMaT), kuusi valtapuuna. Rinteillä paikoin rehevä lehtotyyppinen, runsaan pensaskerroksen omaava kasvillisuus (OMaT). Pihalla vanhat, matalakasvuiset lajit (piharatamo ym.) korvautuneet vähitellen pitempikortisilla heinälajeilla. Kohteessa on vanha pihapiiri reunavyöhykkeineen ja muutamine koristekasvilajeineen. Rinteet kasvavat lehtisekametsää.

Eläimisto

Varioiva biotooppi, useita rajavyöhykkeitä. Erityisesti pikkulintulajeille suotuisa elinympäristö.

Kulumisherkkyys

Ei ole.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	ei määritelty
Kyltti:	kyllä
Viitoitettu:	ei

Maankäyttö

Hönsåkerskullen mäki on keskellä tiiviisti rakennettua pientaloasutusta viheralueena. Ei välitöntä maakäyttöapainetta. Edustalle rakennettu 2000-luvulla pientaloalue.

Varustus

Pihapiiriin vie kapea tie. Paikalla on vanhat muinaisjäännöstaulut.

Käyttömahdollisuudet

Erinomainen kohde saavutettavuutensa ja kulkumaaston helppouden vuoksi. Soveltuu opetukseen, matkailuun ja virkistykseen. Jossain määrin myös liikuntaesteisille soveltuva käyntikohde.

Liitetiedostot

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
	Rajauskartta 2008

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Hönsåkerskullen 220010052, hautapaikat, hautapaikat, hautapaikat

kopioi linkki tälle sivulle: