 |
| Uusimaa | |
| Helsinki | |
| Kansalliskirjasto | 200150 |
| Kiinteistötunnus: | 91-2-28-4; |
| Muu tunnus: | 091-079-001 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | / II k.osa Kluuvi |
| Osoite: | Unioninkatu 36-Fabianinkatu 35, 00100 Helsinki |
| Nykykäyttö: | Kansalliskirjasto |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Opetus ja koulutus |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1836-1844 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1843-1846 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1888-1890 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1895-1897 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1902-1906 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Helsingin Senaatintorin arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kuuluva Kansalliskirjaston rakennus on osa 1810-1840-luvuilla uudelleen rakennettua Helsingin keskustaa. Arkkitehti Carl Ludvig Engel on suunnitellut yliopiston kirjastorakennuksen sen jälkeen kun viereinen yliopiston päärakennus oli valmistunut ja vastapäisen Nikolainkirkon rakennustyöt aloitettu. Kirjaston ulkoarkkitehtuurissa Engel onkin huomioinut nämä rakennukset ja liittänyt kirjastorakennuksen erinomaisen taitavasti osaksi Senaatintorin arkkitehtuuria.
Kirjasto sijaitsee Unioninkadun varressa keskellä tonttia siten, että rakennuksen molemmille sivuilla on vapaata, puistomaista, mutta katujen suuntaan aidattua tilaa. Kirjaston julkisivut kuvastavat rakennuksen käyttötarkoitusta sivistyksen tyyssijana, mutta joiltakin osin niistä näkyy myös rakennuksen sisätilojen jäsentely. Engel käytti rakennuksessa korinttilaista pylväsjärjestelmää. Pääjulkisivua hallitsee keskirisaliitti, pylväikkö ja pilasterit. Ovi ja ikkunat kätkeytyvät pylväiden ja pilastereiden väliin ja vesikatto attikan taakse. Keskeltä rakennusta kohoaa pääsalin kupoli. Se jää kuitenkin huomattavasti aikanaan kaupungin maamerkiksi suunnitellun viereisen kirkon keskitornin kupolia alemmaksi. Alkuperäinen kirjastotila jakaantuu kolmeen saliin ja pääsisäänkäynnin aulaan. Keskisaliin antaa ylävaloa pendentiivikupoli. Keskisalia nimitetäänkin kupolisaliksi. Poikkisuuntaisissa etelä- ja pohjoissaleissa on tynnyriholvikatto ja ikkunat itään ja länteen. Saleissa ja vestibyylissä on alusta lähtien ollut kalkkikivilattiat, joita on myöhemmin osin uusittu. Salien kaikkia seiniä kiertävät puiset kirjahyllyt; keskisalissa kahdessa ja etelä- ja pohjoissaleissa kolmessa kerroksessa. Salien korinttilaisissa pylväissä on kauniit stucco lustro –pinnat. Arkkitehti Engelin jo aikanaan hahmottelemat salien päätyseinien lunettien vertauskuvalliset maalaukset on toteutettu vasta 1880-luvun alussa. Ruskean ja harmaan väriset kalkkimaalaukset ovat taiteilija Severin Falkmanin maalaamat. Keskisalin neljän lunettimaalauksen aiheet ovat runous, filosofia, kielitiede ja oikeustiede. Eteläsalin kahden lunettimaalauksen aiheina ovat luonnontieteet ja historia ja pohjoissalin maalausten aiheita olivat lääketiede ja uskonto. Viimeksi mainittu on vuonna 1904 peitetty taidemaalari Magnus Enckellin teoksella Kultakausi. Salien holvikattojen koristemaalaukset ja keskisalissa holvikaarien väliset, aiheiltaan allegoriset, koristemaalaukset on 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa maalannut koristemaalari C. H. Carlsson arkkitehti Frans Sjöströmin laatiman suunnitelman mukaan. Kirjaston pihan puoleinen, pohjamuodoltaan puolipyöreä kirjavarasto-laajennus on vuodelta 1906. Sen suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström on ymmärtänyt Engelin suunnittelun keskeisen idean ja osannut siitä jatkaa. Laajennus ulkonee alkuperäisestä rakennusrungosta puoliympyrän muotoisena, mutta tila ulottuu myös aiemman rakennusrungon sisään ja tämä Rotundaksi nimetty tila onkin itse asiassa pohjamuodoltaan ovaali. Rautabetoni- ja rautarakenteiden ansiosta Rotunda on paloturvallisempi kuin kirjaston vanhempi osa. Rotundan kuusi kerrosta ovat keskeltä avoimet ja ulkoseinän sekä kookkaan kattoikkunan ansiosta se on valoisa, kirjahyllyjen loitontuessa säteittäin kohti ulkokehää. Parvien koristeelliset kaiteet ovat rautaa kuten ikkunoiden kehykset ja puitteet. Laajennuksen julkisivussa on eri tieteitä symboloiva veistoskoristelu, kuvanveistäjä Walter Runebergin käsialaa. Kansalliskirjaston rakennuksen alkuperäinen osa edustaa Helsingin uudisrakennuskomitean ja arkkitehti Carl Ludvig Engelin pietarilaisiin lähtökohtiin perustuvaa uusklassismia. Eurooppalaisittain se on arkkitehtonisesti ainutlaatuinen kirjastorakennus. Sisätilojen myöhemmät muutokset ja kirjaston pihan puoleinen laajennusosa täydentävät sitä oman aikansa arkkitehtuurin ja maalaustaiteen edustajina. Kansalliskirjasto on 1900-luvun lopulta lähtien toiminut myös korttelin toisella laidalla sijaitsevassa Fabianiassa (ent. yliopiston farmasian laitos). Pääsisäänkäynti on säilynyt Unioninkadun puolella. Kansalliskirjasto on osa Senaatintorin ja sen ympäristön valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY). |
| Luonti: 2.3.2016 |
| Historia |
| Aikaisempi nimi: Fabianinkatu 35:n aikaisempi nimitys edellisen käyttötarkoituksen mukaan Farmasian laitos |
| Käyttöaika: |
| Aikaisempi nimi: Unioninkatu 36:n aikaisempi nimitys Yliopiston kirjasto |
| Käyttöaika: |
| Historia |
| Turun akatemian kirjasto sijaitsi akatemian päärakennuksessa kun Turun palo tuhosi sen. Helsinkiin siirretyn yliopiston kirjasto aiottiin myös ensin sijoittaa yliopiston päärakennukseen, mutta erityisesti arkkitehti Carl Ludvig Engel tähtäsi erillisen, paloturvallisen kirjastorakennuksen rakentamiseen.
Kirjastorakennus suunniteltiin yliopiston päärakennuksen viereisen korttelin ainoaksi rakennukseksi, jota ympäröisi oma, paloturvallisuutta lisäävä puistonsa. Kuitenkin jo kirjaston valmistumisen aikoihin päätettiin tontin Fabianinkadun puoleiseen reunaan rakentaa yliopiston anatomian ja kemian laitosten rakennus. Kirjastorakennusta vastapäätä kohosi Engelin suunnittelema kirkko, jonka peruskivi oli muurattu 1830. Kirjastorakennus ei saanut kilpailla yliopiston ja kirkon kanssa, ja kirjaston arkkitehtuurissa onkin monella tavalla huomioitu nämä lähimmät naapurit. Pääjulkisivun attikaan Engel piirsi yliopiston tuolloisten neljän tiedekunnan symbolit, jotka ruotsalainen kuvanveistäjä Carl Magnus Mellgren toteutti 1850-luvulla. Niiden väliin oli tarkoitus tulla myös kirjaston nimi latinaksi ja rakennuksen valmistumisvuosi 1840, joka oli yliopiston perustamisen 200-vuotisjuhlavuosi, roomalaisena vuosilukuna (koko teksti: Bibliotheca Academica A. MDCCCXL exstructa), mutta ne jäivät toteuttamatta. Arkkitehti Engel kuoli vähän ennen rakennustöiden valmistumista. Pääsisäänkäynti avautui eteisen kautta kolmeen juhlavaan saliin. Opiskelua palvelevat tilat olivat pienempiä sivutiloja. Engelin suunnittelema arvokas sisustus ei toteutunut. Kirjaston sisustusta suunnitteli ja valvoi arkkitehti Jean Wik. Hän mm. piirsi kirjahyllyt ja kirjaparvien ja portaiden puiset kaiteet, jotka ovat seetrillä viilutettua koivua. Wikin päätoimi oli Intendentinkonttorissa, mutta sen ohella hän toimi yliopiston rakennushankkeissa valvojana 1840-luvun lopulle asti. Kirjastorakennus peruskorjattiin 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa. Sen alle rakennettiin holvattua kellaritilaa ja vesikattoon tehtiin uusi, galvanoitu peltikate. Alkuperäinen kaloriferi-ilmalämmitysjärjestelmä korvattiin keskuslämmitysjärjestelmällä ja rakennus sai vesijohdot. Sisätilat maalattiin, samoin julkisivut. Severin Falkman maalasi salien lunettimaalaukset 1880 ja samoihin aikoihin maalattiin holvikattojen allegoriset koristemaalaukset arkkitehti Frans Sjöströmin suunnitelman mukaan. Rakennus sai sähkövalaistuksen 1893 ja kirjastoa voitiin pitää avoinna myös iltaisin. Pohjoissali muutettiinkin lukusaliksi. Taidemaalari Magnus Enckell sai suunnitellakseen salien lunettimaalausten peittämisen uusilla teoksilla, sillä Falkmanin maalauksia ei arvostettu taideteoksina. Peittäminen haluttiin aloittaa yleisölle avatun pohjoissalin maalauksista. Enckell luonnosteli teoksia pitkään ja vasta 1904 hän maalasi avustajansa Verner Thomén kanssa pohjoissalin uskonto-aiheisen maalauksen eteen Kultakausi-nimisen teoksen. Muut Falkmanin maalaukset jäivät peittämättä. Kirjastorakennuksen laajentamista alettiin toden teolla suunnitella 1890-luvulla. Pihan puolelle rakennettiin kuusikerroksinen laajennusosa (Rotunda) arkkitehti Gustaf Nyströmin piirustusten mukaan vuosien 1902-1906 aikana. Seuraavasta laajennuksesta järjestettiin 1937 arkkitehtuurikilpailu, ja 1949 järjestettiin uusi kilpailu, jonka voitti yliopiston Porthania-rakennuksen arkkitehti Aarne Ervi. Vaikeaa kirjojen säilytystilan puutetta helpotti viereisen Porthanian rakentamisen yhteydessä rakentamaan aloitettu maanalainen varastotila sekä kirjaston pihalle rakennettu pakkaamo. Pakkaamo on purettu 1990-luvun lopulla, maanalaista varastotilaa on sen sijaan rakennettu runsaasti lisää. Kirjasto myös peruskorjattiin 1956-1957. Keskisalista tehtiin luettelo- ja hakuteossali, eteläsalista päälukusali ja pohjoissalista tutkija- ja lehtisali. Kalustus korvattiin uudella. Rotundan sivuille tehtiin 27 työhuonetta ja kaksi hissiä ja alimmasta kerroksesta lainaustoimisto. Slaavilainen kokoelmakin sai tilat kirjastorakennuksesta. Seuraava, erityisesti teknisiin järjestelmiin keskittynyt peruskorjaus toteutettiin 1970-luvun lopulla arkkitehti Ola Hanssonin johdolla. Myös julkisivut ja vesikatto kunnostettiin ja kellariin sisustettiin kahvila. Rakennusta kunnostettiin 1997-2000 arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio suunnitelmien mukaan. Rotundan ensimmäinen kerros säilyi asiakaspalvelutilana ja myös ylemmät kerrokset avattiin asiakkaille, kun työhuoneet poistettiin avokokoelman tieltä. Portaita jatkettiin pohjakerrokseen, jonne sijoitettiin kahvila ja sieltä Fabianiaan johtava maanalainen yhdyskäytävä. Fabiania – entinen Farmasian laitos - oli ensin kunnostettu kirjaston käyttöön. Nämä yhdessä ovat 2000-luvun alusta lähtien muodostaneet Kansalliskirjaston toimitilat. Vuoden 2016 alussa on valmistunut kirjastorakennuksen monivuotinen restaurointihanke, joka alkoi julkisivujen kunnostuksesta ja päättyi sisätilojen pintojen ja kalusteiden konservointiin. |
| Luonti: 2.3.2016 |
| Lähteet |
| Bibliotheca Academica. Toim. Rainer Knapas. Helsingin yliopiston kirjasto, Helsinki 2001.
Bibliotheca Renovata. Toim. Pertti Koistinen ja Heikki Kääriäinen. Helsingin yliopiston kirjasto 1957. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Helsinki 1990. Helsingin yliopisto – kampusten yliopisto = University of Helsinki – University of campuses. Toim. – ed. Eija Vuori. Edita, Helsinki 1999. Helsingin yliopiston kirjaston vuosikertomukset. Knapas, Rainer, Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto - Kansalliskirjasto 1640-2010. SKS, Helsinki 2012. Knapas, Rainer, Yliopisto Helsingissä 1828-1850. Teoksessa Ars universitaria 1640-1990, arkkitehtuuripiirustuksia ja huonekaluja Helsingin yliopiston kokoelmista, s. 10-20. Helsingin yliopisto 1990. Lukkarinen, Ville, Gustaf Nyström ja Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjasto. Opusculum Vol. 3(1983) No 2, s. 93-118. Helsinki 1983. Mäkelä-Henriksson, Eeva, Runoudesta kultakauteen. Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti n:o 4/1979, s. 88-95. Yliopiston Helsinki - University architecture in Helsinki. Toim. – ed. Eea Pekkala-Koskela. Helsingin yliopisto 1989. |
| Luonti: 2.3.2016 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.1.2008 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojelumääräykset:
1. Rakennuksia piha-alueineen tulee käyttää ja hoitaa siten, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. 2. Rakennusten ulkoarkkitehtuuri tulee säilyttää. 3. Rakennusten sisätilat tulee säilyttää. Muutokset ovat mahdollisia ja ne tulee toteuttaa sisätilojen historiallisia ja arkkitehtonisia ominaispiirteitä vaalien. Päärakennuksen ja kirjastorakennuksen salitilojen ja muiden päätilojen suojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. 4. Rakennusten korjauksissa ja muutoksissa on kuultava Museovirastoa. Virasto voi myöntää vähäisiä poikkeamia suojelumääräyksistä. |
|
| Luonti: 11.9.2008 Viimeisin muutos: 24.7.2013 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Fabiania |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Fabiania on rakennettu Helsingin yliopiston kemian, anatomian ja farmasian opetustiloiksi kolmessa eri vaiheessa vuosien 1844 ja 1897 välisenä aikana. Fabianinkadun varteen sijoitetun rakennuksen ensimmäinen laajennus on ollut anatomian laitokselle Kirkkokadun varteen rakennettu pohjoissiipi. Toinen laajennus, eteläsiipi, on rakennettu fysiologian laitokselle Hallituskadun (nyk. Yliopistonkadun) varteen.
Alkuperäisen rakennuksen pohjakaava on noudattanut julkisivujen kaavamaista symmetriaa, eikä tilajärjestely ole täysin vastannut käyttötarkoituksen vaatimuksia. Siipirakennuksissa pohjakaavat ovat hieman monimuotoisemmat, mutta nekään eivät vastanneet opetuksen tarpeita. Siipirakennusten rakentamisen yhteydessä Fabianinkadun puoleista julkisivua on jatkettu sen alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen, mutta siipirakennusten julkisivut poikkeavat siitä. Etelä- ja pohjoissiipi ovat myös keskenään erilaisia, vaikka ovat saman arkkitehdin suunnittelemia ja muutaman vuoden välein rakennettuja. Eteläsiipi, jonka tärkeä katujulkisivu on yliopiston päärakennuksen suuntaan, on koristeellisempi kuin lähes askeettinen pohjoissiipi Kirkkokadun suuntaan. Jokaisessa katujulkisivussa on keskellä sisäänkäynti rakennukseen. Fabiania ja Kansalliskirjaston päärakennus ovat vuosituhannen vaihteesta lähtien muodostaneet Kansalliskirjaston toimitilan. Rakennuksia yhdistää maanalainen käytävä. Pääsisäänkäynti kirjastoon on päärakennuksen kautta Unioninkadulta. Fabiania-rakennus on osa valtakunnallisesti merkittävää Senaatintorin ja sen ympäristön rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-kohde). |
| Luonti: 2.3.2016 |
| Historia |
| Nykyinen Fabiania käsittää kolme, vuosien 1844 ja 1897 välisenä aikana toteutettua rakennusvaihetta. Ensimmäinen käsitti kemian ja anatomian laitokselle Fabianinkadun varteen sijoitetun kaksikerroksisen rakennuksen, jonka piirustukset laati arkkitehti Jean Wik. Arkkitehti Wik oli Intendentinkonttorin virkamies, mutta oman toimen ohella myös yliopiston arkkitehti. Kemian ja anatomian laitos olivat aiemmin toimineet yliopiston päärakennuksessa.
Rakennuksen alkuperäisistä käyttäjistä toinen, kemian laitos, muutti pois vuonna 1869, kun sille rakennettiin uudet tilat Snellmaninkadun varrelle. Kemian laitokselta vapautuneisiin tiloihin muuttivat farmaseuttinen ja fysiologinen laboratorio. Rakennusta kunnostettiin laajalti 1870-luvulla. Ilmanvaihtoa parannettiin ja 1880-luvun alussa rakennukseen asennettiin vesijohdot. Yliopisto tilasi arkkitehti Gustaf Nyströmiltä piirustukset anatomian laitoksen tarvitsemia lisätiloja varten. Niiden mukaisesti rakennusta laajennettiin 1888-1890 Kirkkokadun varteen sijoitetulla siipiosalla (pohjoissiipi). Se käsitti mm. anatomiasalin, osteologisen kokoelman tilat ja luentosalin. Seuraavaksi Nyström sai suunnitellakseen rakennuksen laajentamisen korttelin eteläsivulle. Hallituskadun (nyk. Yliopistonkadun) varteen nousi siipirakennus, jossa oli tilat farmaseuttisen ja fysiologisen opetuksen tarvitsemille laboratorioille. Tilat valmistuivat vuonna 1897. Samana vuonna perustettiin Farmaseuttinen laitos. Yliopisto oli tilannut arkkitehti, professori Nyströmiltä rakennussuunnitelmia vuodesta 1883 alkaen. Nyström olikin epävirallinen yliopiston arkkitehti lähes elämänsä loppuun asti. Fysiologinen laitos muutti pois vuonna 1905, kun sille valmistuivat uudet tilat Siltavuorelle. Vapautunut huoneisto jaettiin fysiologis-kemiallisen ja hygieenisen laboratorion kesken. Yliopisto teetti vuonna 1914 arkkitehti Gustaf Nyströmillä suunnitelman korttelin toisella reunalla sijaitsevan kirjastorakennuksen laajentamiseksi lisärakennuksella, joka olisi korttelin keskellä yhdistänyt sen Fabianiaan. Anatomian laitos olisi muuttanut kokonaan pois ja slaavilainen kirjasto, joka ei ollut mahtunut kirjastorakennukseen, suunniteltiin sijoitettavaksi anatomian laitokselta vapautuviin tiloihin. Samalla hahmoteltiin jo koko rakennuksen muuttamista tulevaisuudessa yliopiston kirjaston tiloiksi. Anatomian laitos, toinen rakennuksen alkuperäisistä käyttäjistä, muutti kuitenkin pois vasta vuonna 1928 kun sille rakennettu uudisrakennus valmistui. Kovasta tilanpuutteesta kärsinyt yliopiston kirjasto sai käyttöönsä anatomian laitoksen entisiä tiloja pohjoissiivessä, aluksi alimmasta kerroksesta, jonka lattia kesti suurien kirjamäärien painoa, sittemmin myös toisesta kerroksesta. Kirjasto siirtyi 1940-luvun lopulla muualle. Farmasian laitos sai 1960-luvun kuluessa käyttöönsä koko rakennuksen. Tilat eivät silti edelleenkään vastanneet sen vaatimuksia. Alkuperäisiä suuria saleja jaettiin vähitellen väliseinillä pienemmiksi huoneiksi, mutta opiskelijoiden ja tutkijoiden laboratoriotyöskentelyyn ja kokoelmien säilyttämiseen tilat eivät soveltuneet. Merkittävä muutos on ollut koko rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen pelkästään kirjastotiloiksi ja luovuttaminen Kansalliskirjaston käyttöön. Fabiania ja arkkitehti C. L. Engelin 1830-luvulla suunnittelema kirjastorakennus yhdistettiin maanalaisella kulkuyhteydellä. Yhdistämistä oli suunniteltu 1910-luvulta lähtien, mutta sitä päästiin toteuttamaan vasta 1990-luvun lopulla kun farmasian laitokselle valmistuivat uudet tilat muualle. Muutos lukusaleiksi, kokoelmatiloiksi, tutkijoiden ja muiden työhuoneiksi valmistui keväällä 1998. Tällöin otettiin myös käyttöön rakennuksen uusi nimi Fabiania. |
| Luonti: 2.3.2016 |
| Lähteet |
| Mäkinen, Helena, Helsingin yliopiston Farmasian laitoksen rakennus. Rakennushistoria ja käyttösuunnitelma.
Sinisalo, Jarkko, Farmasian laitos Fabianinkatu 35. Teoksessa Yliopiston Helsinki, s. 64-66. Helsingin yliopisto 1989. |
| Luonti: 2.3.2016 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.1.2008 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 5.9.2013 | |
|
||||||||||||||
| Kansalliskirjaston päärakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 25.1.2008 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 5.9.2013 | |
|
||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
MV/76/05.01.02/2018 HELSINKI, Fabianian julkisivukorjaus