 |
| Uusimaa | |
| Mäntsälä | |
| Alikartano (Frugård) | 200066 |
| Kiinteistötunnus: | 505-409-5-550; |
| Muu tunnus: | 505-025 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | NUMMINEN |
| Osoite: | Nummistentie 48 04660 NUMMINEN |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1730-1912 Arvioitu ajankohta |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Alikartanon eli Frugårdin punamullattujen rakennusten ryhmä sijaitsee Mäntsälänjoen länsirannan ja siitä haarautuvan purouoman varressa Mäntsälän Nummisten kylässä. Alikartano on osa laajaa kartanoiden ja viljelymaiden muodostamaa kulttuurimaisemaa. Pihapiirissä on säilynyt karoliinisen tradition mukainen, aumakattoinen vanha päärakennus eli alipytinki. Päärakennusta vastapäätä, sen peilikuvaksi rakennettiin väentupa keittiöineen ja leivintupineen. Tässä vaiheessa luotiin perusta myös kartanon puutarhalle. Tilalla harjoitettiin 1740-luvulta lähtien kokeellista puutarhanhoitoa ja maanviljelyä, mm. Suomessa ensimmäisten joukossa perunanviljelyä. Isojaossa vuonna 1783 tilan maat jaettiin Carl Fredrik Nordenskiöldin kolmen pojan kesken, jolloin muodostui Alikartano, Andersberg eli Ylikartano, joen vastarannalla sijaitsevine rakennuksineen sekä Sahari.
Alikartanon toinen merkittävä rakennusvaihe oli 1790-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Adolf Gustaf Nordenskiöldin, taustaltaan myös linnoitusupseeri, laatima uuden päärakennuksen eli ylipytingin ja kahden neliömäisen aittarakennuksen käsittävä kokonaissommitelma perustui ruotsalaisen linnoitusarkkitehti Carl Wijnbladhin vuonna 1755-luvulla julkaisemaan rokokookauden mallikirjaan. Vuonna 1805 valmistunut päärakennus poikkeaakin arkkitehtuuriltaan aikansa klassistisista esikuvista. Rakennus on pohjakaavaltaan, tilaratkaisultaan ja kattomuodoltaan ainutlaatuinen aikakautensa edustaja suomalaisessa kartanorakentamisessa. Rakennusrungon keskellä sijaitsevaa kahden kerroksen korkuista salia ympäröivät ensimmäisessä kerroksessa asuinhuoneet. Toisessa kerroksessa tilaa kiertää lehteri, jonka takaseinien ikkunat valaisevat salin ylhäältä. Tilaratkaisu näkyy rakennuksen omintakeisessa ulkomuodossa keskeltä nousevana säterikatto-osana. Alikartanon barokkivaikutteisen pihasommitelman aksiaalisuutta korostettiin sijoittamalla uusi päärakennus entisen halkotarhan paikalle joelta saapuvan sisäänajotien päätteeksi. Päärakennukseen nähden symmetrisesti sijaitsevat pyramidikattoiset sivurakennukset (joista puotirakennus vellikelloineen on säilynyt), vanha päärakennus ja sitä vastapäätä sijainnut väentupa sekä molemmin puolin tietä ruutuihin istutettu hyötypuutarha korostivat symmetristä sommitelmaa. Pihan sivuitse kulkeva purolaakso oli sen sijaan muotoiltu rannoiltaan englantilaisen puiston tapaan. Hedelmä- ja marjatarhat huvimajoineen sijaitsivat puron vastarannalla etelässä. Rakennusten punamultainen väritys ja aumatut katot tekevät rakennusryhmästä harmonisen kokonaisuuden, joka ei ole tänä päivänä enää kuitenkaan aivan täydellinen. Väentupa on purettu vasta 1950-luvulla ja paikalla on lohkotulle tilalle rakennettu rintamamiestalo. Toinen aitta on hävinnyt, mutta sen tilalle on 1970-luvulla rakennettu vastaavan kaltainen huoltorakennus. |
| Luonti: 29.12.2010 Viimeisin muutos: 6.2.2014 |
| Historia |
| Historia |
| Säteri perustettiin jo 1600 -luvun alussa, kun kuningas Kaarle IX palkitsi taistelussa hänen henkensä pelastaneen ratsumestari Henrik Wreden teon lahjoittamalla tämän leskelle Gertrud von Ungernille runsaasti tiluksia, mm. säterin pohjana olevat tilat Nummisten kylästä. Säteriä alettiin kutsua leskirouvan mukaan Frugårdiksi. Fabian Wreden kirjanpitäjä Johan Nordberg, Nordenskiöld-suvun suomalaisen haaran kantaisä, osti Frugårdin itselleen vuonna 1709. Isonvihan jälkeen 1730-luvulla Johan Nordbergin poika linnoitusupseeri Carl Fredrik Nordberg (vuonna 1751 aateloituna Nordenskiöld) teki tilasta asuinkartanon tarpeellisine rakennuksineen.
Alikartano oli suvun tunnetuimman edustajan, maailmankuulun tutkimusmatkailijan ja Koillisväylän ensimmäisen purjehtijan Adolf Erik Nordenskiöldin (1832 – 1901) lapsuudenkoti. Muutaman sadan metrin päässä kartanosta luoteeseen maantien toisella puolella sijaitsee Nordenskiöld-suvun puistomainen, aitauksella rajattu hautakumpu. Tilan merkittävin, Nordenskiöld-suvun kausi jatkui vuoteen 1912. Kartanon osti tuolloin kauppaneuvos August Eklöf. Tilan maa-alueet pienenivät huomattavasti maanlunastuslain nojalla 1920-luvulla perustettujen uudistilojen sekä siirtokarjalaisille jaettujen asutustilojen myötä. Suomen valtio osti Alikartanon vuonna 1964 Nordenskiöld-suvun lahjoituksen turvin. Kohde on ollut siitä lähtien Museoviraston ja edeltäjänsä Muinaistieteellisen toimikunnan hallinnassa. Alkuaan noin 4500 ha käsittävästä kartanosta oli tuolloin jäljellä enää 1,85 ha käsittäen asuinpihan rakennuksineen ja kaistaleen purolaaksoa. Perhehaudan Nordenskiöldin suku antoi samana vuonna lahjoituksena Muinaistieteelliselle toimikunnalle. |
| Luonti: 6.2.2014 Viimeisin muutos: 6.2.2014 |
| Lähteet |
| Cleve, Nils, Nordenskiöldernas Frugård. Nordenskiöld-samfundets tidskrift XXIV. 1964.
Frugård-albumi. Toim. Martti Blåfield. 1982; Alikartano. Frugård. opas Nordenskiöld-näyttelyyn (Irma Lounatvuori). Museovirasto 1983. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989; Alikartano. Opas. Toim. Lea Värtinen. Museovirasto1998 Eeva Ruoff, Mäntsälän Frugårdin kartanon puutarha 1700-luvun puolivälissä. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. Blåfield, Martti, Ätten Nordenskiölds familjegrav på Frugård. Nordenskiöld-samfundets tidskrift 65. Helsingfors 2005. |
| Luonti: 29.12.2010 Viimeisin muutos: 22.2.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 7.9.1989 |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S3 /puutarha
Vanha ja uusi päärakennus / S1 aitta / |
|
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 10.9.2010 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Aitta |
|
||||||||||||||||||
| Historia |
| 1800-luvun alkuvuosina uuden päärakennuksen siiveksi rakennettu puoti. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Huoltorakennus |
|
||||||||||||
| Päärakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Päärakennus on sijoitettu sisääntulotien ja puutarhan keskilinjan päätteeksi. Symmetrinen, barokkiperinteeseen liittyvä pihasommitelma on alun perin käsittänyt päärakennuksen ja kahden pyramidikattoisen vajarakennuksen lisäksi pihan alalaitaa molemmin puolin reunustavat asuinrakennukset.
Päärakennus on sekä ulkohahmoltaan että pohjakaavaltaan poikkeuksellinen suomalaisessa kartanorakentamisessa. Kahden kerroksen korkuinen, rakennusrungon keskellä oleva sali saa valaistuksensa säteriosaan sijoitetun lehterin ikkunoista. Asuinhuoneet kiertävät salia. |
| Luonti: 3.1.2011 Viimeisin muutos: 3.1.2011 |
| Historia |
| Toinen kartanon merkittävä rakennusvaihe sattui 1790-luvun loppuun ja 1800-luvun alkuun, jolloin Adolf Gustaf Nordenskiöld paneutui tilanhoitoon ja rakennuskannan uudistamiseen. Linnoitusupseerina hän taisi myös arkkitehtuurisuunnittelun. Pihasommitelman symmetrisyys säilytettiin ja aksiaalisuutta korostettiin sijoittamalla uusi päärakennus entisen halkotarhan paikalle, sisääntulotien ja puutarhan keskilinjan päätteeksi. Vanha päärakennus, väentupa ja neliömäiset uudet puodit muodostivat sommitelmaa täydentävät siipirakennukset. Uusi puutarha omenapuineen, kukkakortteleineen ja majoineen ulotettiin pitkälle etelään.
Adolf Gustaf Nordenskiöld, entinen linnoitusupseeri, suunnitteli 1802 uuden päärakennuksen, joka poikkesi arkkitehtonisilta ratkaisuiltaan ajan klassismista palautuen rokokookauden ruotsalaisten mallikirjojen esimerkkeihin. Rakennuksen pohjakaava ja kattomuoto ovat ajassaan erikoislaatuiset Suomessa: asuinhuoneet asettuvat kahden kerroksen korkuisen, ylhäältä valaistun salin ympärille ja salin lehterikerros muodostaa katon korkean säteriosan. Tutkimus ja restaurointi museoksi alkoivat 1971. Pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Panu Kaila. Työ saatettiin loppuun arkkitehti Hannu Puurusen toimesta, museo avattiin 1983. Museosuunnittelun teki tutkija Marja Mäkelä, Nordenskiöld-suvun näyttely arkkitehti Marja Ivars ja tutkija Irma Lounatvuori. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.1.2019 |
| Historia |
| Helsingin yliopiston Lahden koulutus- ja tutkimuskeskus järjesti 1982-83 yhteistyössä Museoviraston kanssa konservointialan kurssin (11kk)i rakennusten pintakäsittelijöille . Kurssi oli jatkokoulutusta jo restaurointialalla työskennelleille.
Yksi viikon mittainen työharjottelujakso toteutettiin konservaattori Pentti Pietarilan johdolla Frugårdin päärakennuksen sisätiloissa. Kurssin aikana mm. paikattiin Ison förmaakin vaurioituneita tapetteja laserkopioilla. Muissakin huoneissa tehtiin konservoivia kunnostustöitä. Osallistujia oli 8 ja työharjottelu tässä kohteessa kesti noin viikon verran. |
| Luonti: 17.1.2019 Viimeisin muutos: 17.1.2019 |
| Lähteet |
| Eino Jutikkala – Gabriel Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat I. 1939.
Nils Cleve, Nordenskiöldernas Frugård. Nordenskiöld-samfundets tidskrift XXIV. 1964. Martti Blåfield (toim.) Frugård-albumi. 1982. Irma Lounatvuori, Alikartano. Näyttelyopas 1983. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989. Lea Värtinen (toim.), Alikartano, Frugård. Opas. Museovirasto 1998. Eeva Ruoff, Mäntsälän Frugårdin kartanon puutarha 1700-luvun puolivälissä. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. |
| Luonti: 3.1.2011 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Vanha päärakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Vuonna 1721 Carl Fredrik Nordenberg sai Alikartanon haltuunsa. Vaikka hän ei säännöllisesti asunutkaan tilallaan, hän rakennutti kartanon 1730-luvulla asuttavaan kuntoon. Tuolloin valmistui päärakennus, nykyinen Alipytinki, tarpeelliset talousrakennukset ja karjasuojat. Tässä vaiheessa luotiin perusta myös kartanon laajalle ja edistykselliselle puutarhalle. |
| Luonti: 3.1.2011 Viimeisin muutos: 3.1.2011 |
| Historia |
| Kartanon ensimmäinen päärakennus 1730-luvulta. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
MV/421/05.01.00/2019 MÄNTSÄLÄ, Alikartano, perustuskuoppien kaivaminen uudelle pääopasteelle