Maa tutkimusalueella oli täysin sekoittunutta. Seassa oli paitsi lasia, tiilenkappaleita, rautaromua, kuten auton iskunvaimennin, sähkötarvikkeiden osia, hylsyjä mutta myös muoviroskaakin. Alueelta hahmottui kaksi laastihiekan ja tiilenkappaleiden muodostamaa purkujätekeskittymää keskellä olevan kalliopaljastuman etelä- ja pohjoispuolilta. Kalliopaljastuman eteläsivulla oli myös maan pinnalle erottunutta kiveystä. Sekä purkujätekeskittymät että kiveys liittyvät todennäköisimmin kalliopaljastuman kohdalla tai vieressä venäläisaikana sijainneeseen puurakennukseen 212, josta ei Ritva Veijola-Reippaan vuoden 2008 selvityksen sekä Vesa Laulumaan ja John Lagerstedtin vuonna 2013 laaditun päivityksen ohella ole muuta tietoa. Toinen mahdollisuus on, että ne liittyvät ilmakuvissa vuosina 1932–1950 erottuneeseen pohjoisen bastioninkyljen vieressä sijainneeseen harjakattoiseen rakennukseen. Toisaalta tätä vastaan puhuu se seikka, ettei tuossa rakennuksessa näy savupiippuja. Purkujätekerroksesta tuli kuitenkin erilaisia kaakelinpaloja sekä pönttöuunien tai vastaavien tulisijojen metallisia osia, joten ne tuskin ovat peräisin siitä.
Yleisesti ottaen koirapuistoalueen sisällä löytöjen levintä painottui paksuihin maakerroksiin
puiston itäreunassa, sekä betonirakenteen eteläpuolella. Löytöaineistossa oli kuitenkin myös selkeästi vanhempaa materiaalia, kuten liitupiippujen varsien pätkiä, melko runsaasti punasaviastioiden paloja, jonkin verran fajanssia, uunikaakelin paloiksi tulkittuja
paloja, pari seltteripullon kylkipalaa sekä valurautapadan kappale. Ne kertovat alueen käytöstä 1700-luvun ja 1800-luvun aikana, mutta valitettavasti yhdessäkään löydössä ei ole mitään tarkemmin ajoitettavaa piirrettä, joka voisi kertoa asiasta tarkemmin |
takaisin
Kuvaus
Suomenlinna 1000025127, puolustusvarustukset