Utajärven Juorkuna-järven eteläosassa sijaitsee Kiviniemi, jonka kapea kannas erottaa Juorkunan kylän asutuksesta. Mustikkatyypin kangasta olevassa niemessä on nähtävissä kiviaitoja ja kuoppia, jotka ovat ilmeisesti hautoja, joista on siirretty vainajat pois. Niemen länsipuolella on Kalmosaari-niminen saari.
Hautausten ja kiviaidan lisäksi kohteessa on todettu yksi painauma/kuoppa, joka on huuhtoutumiskerroksen perusteella hautausmaata vanhempi rakenne. Lisäksi niemen itäpäässä olevan kapean kannaksen poikki kulkee noin metrin levyinen ojamainen kaivanto, joka ei liity hautausmaahan.
Lainaus Eero Matinollin artikkelista teoksessa Utajärven vaiheita, Muistojulkaisu kirkon 200-vuotisjuhlaan (toim. Arvi Korhonen, Helsinki 1962): "Samassa helmikuussa 1760 pidetyssä piispantarkastuksessa, jossa anomus Utajärven kappeliseurakunnan perustamisesta esitettiin, lausuivat näet kyläkuntien edustajat toivomuksen, että Juorkunan kylässä sijaitsevaan maastosuhteiltaan soveliaaseen Kiviniemeen perustettaisiin Särkijärven, Juorkunan, Vuotungin ja Sanginjärven kyliä varten ”uusi hautausmaa”. Piispa Mennander suostuikin tähän ehdotukseen, vaikka hautausmaasta oli tuleva – kuten myös anojat lienevät toivoneet – vain vainajien väliaikainen lepopaikka. Sinne voitiin nimittäin haudata vainajia ainoastaan niinä vuodenaikoina, jolloin kulkuyhteydet olivat huonot, ja lisäksi oli nämäkin vainajat siirrettävä myöhemmin varsinaiseen kirkkomaahan. Vainajat sijoitettiin yleensä ns. koppelihautoihin, jotka rakennettiin talojen ja kyläkuntien toimesta ja joita Kiviniemessä on jatkuvasti jäljellä (viite 36: Koppelihaudoissa oli alunperin myös katot, kuten useat iäkkäät henkilöt kesällä 1961 suoritetuissa haastatteluissa kertoivat, mutta niistä on nykyisin jäljellä vain lahonneita jäännöksiä)."
Myös J.W. Calamnius (Suomi II, 1861) viittaa kertomuksiin Juorkunassa sijaitsevaan vanhaan hautausmaahan, kalmistoon.
Alueelta, ilmeisesti ainakin pohjoisesta rantatörmästä tiedetään löytyneen ihmisluita ja kalloja ja paikallinen isäntä oli 1960-luvulla kerännyt luut ja toimittanut ne muualle (kirkkomaahan?) haudattavaksi. Hautausmahan ja sen vainajiin liittyvää muistitietoa on myös verkossa, mm. 20-30 vainajan jäännöksistä ja harvinaisen pitkistä vainajista.
Huolellisesti tehdyt kammiohaudat, koko niemen erottaminen aidalla hautausmaaksi ja siellä kauan säilyneet luut osoittavat, että kyseessä on pitempiaikainen hautausmaa, ei pelkästään väliaikainen kesähautapaikka.
Kiviniemen käytön päättymisestä hautausmaana on tietoa kylän nykyisen Aurakankaan hautausmaan vihkimisen jälkeen 1863.
Kohde on tarkastettu vuonna 2010 ja uudelleen maankäyttösuunnitelmien takia syksyllä 2018. |
tillbaka
Koordinater
Utajärvi Juorkuna Kiviniemi Tarkastus; Tarkastus; 2010