Kohde sijaitsee Oulun ja Utajärven kunnan rajalla, Oulun puolella, Taskunmaa-nimisen kivikkoisen kankaan koilliskulmalla. Kasvillisuus kohteella on nuorta kuivaa mäntykangasta. Aluskasvillisuus on sammalta ja varpukasvillisuutta. Kohteessa sijaitsee kolme suurehkoa tervahautaa, jotka on rakennettu hiekkaharjanteen päälle, rämeen laitaan.
Kokonaisuuden keskimmäinen tervahauta (tervahauta 1) on suurin. Tervahaudan halkaisija on noin 23 metriä ja vallin leveys noin 6 metriä. Vallin korkeus suhteessa ympäröivään maanpintaan on noin 1,4 metriä. Tervahaudan keskuspainanteen halkaisija on noin 5 metriä ja syvyys noin 1,7 metriä. Halssi suuntautuu pohjoiseen kohti rämettä. Halssin pituus on noin 7 metriä, leveys noin 3 metriä ja syvyys noin 2,4 metriä.
Kokonaisuuden läntisimmän eli tervahaudan 2 halkaisija on noin 14 metriä, vallin leveys noin 2 metriä ja korkeus noin 40 senttimetriä. Haudan keskuspainanteen halkaisija on noin 6 metriä, ja syvyys noin metrin. Halssi suuntautuu pohjoiseen kohti rämettä. Halssin pituus on noin 6 metriä, leveys noin 2 metriä ja syvyys noin 1,7 metriä.
Kokonaisuuden itäisimmän eli tervahaudan 3 halkaisija on noin 23 metriä. Vallin leveys on noin 4 metriä ja korkeus, suhteessa ympäröivään maastoon, noin 0,5 metriä. Haudan keskuspainanteen halkaisija on noin 6,5 metriä, ja syvyys noin 1,7 metriä. Tervahaudan halssi suuntautuu pohjoiseen, kohti rämettä, mutta sen mittoja ei pysty tarkkaan määrittämään. Tervahaudan vallia on halssin alueelta muokattu voimakkaasti ja vallissa on runsaasti kaivelun jälkiä.
Keskimmäisen ja itäisen tervahaudan kohdalla, hautojen pohjoispuolella, rinteen alla sijaitsee hyvin vaatimaton kivilatomus. Kyseessä on todennäköisesti tervapirtin kiukaan jäännökset. Rakenteen halkaisija on noin 2 metriä, ja korkeus noin 20 senttimetriä. Maaperäkairausten perusteellä kiukaan ympärillä on maaperässä noin 5–10 senttimetrin paksuinen hiilikerros ja myös kiukaan kivissä on nokijälkiä. |
takaisin
Koordinaatit
Voimajohtolinjan arkeologinen inventointi, Inventointi 2024 Taneli Leinonen, Risto Nurmi ja Arttu Tokoi