Kohde sijaitsee Lätäsenon länsipuolella, yli sadan metrin päässä joen rannasta, jokeen lounaan suunnalta työntyvän hiekkaharjanteen eteläisen rinteen juurella, Melavaaran huipulta noin 1,8 km itäkoilliseen päin, noin kahdensadan metrin etäisyydellä Munnikurkkion entisen rajavartioaseman ja Alavenerannan väliseltä mönkijäuralta. Alue on maaperältään hienohiekkaista, harvakseltaan tunturikoivuja kasvavaa kangasta.
Tuulieroosion tuhoamasta asuinpaikkapesäkkeestä hieman toistasataa metriä luoteeseen päin havaittiin suorakaiteen muotoisia liesilatomuksia. Latomuksia löydettiin kaikkiaan viisi, ja lisäksi paikallistettiin kohta, jossa on todennäköisesti sijainnut sittemmin pääosin tuhoutunut latomus. Useimmat latomukset ovat erittäin hyvin säilyneitä, kauniisti umpeenkasvaneita, kauttaaltaan kivettyjä ja olemukseltaan kumpumaisia. Aluskasvillisuuden välistä näkyvien liesikivien pinnat ovat hyvin jäkälöityneet. Neljä suurinta latomusta sekä tuhoutuneen latomuksen kohta sijaitsevat jokseenkin suorassa jonossa hiekkaharjanteiden välisessä notkelmassa, viides latomus puolestaan hieman erillään muista, matalan harjanteen päällä. Latomuksia lähimmät tuulieroosion kuluttamat maapaljastumat ovat latomuksien luota muutamien kymmenien metrien etäisyydellä, eikä eroosio vaikuta uhkaavan latomusten tai niiden lähiympäristön kulttuurikerroksen säilymistä ainakaan lähitulevaisuudessa.
Suorakaiteen muotoiset liesilatomukset lähialueineen sijaitsevat soikehkolla, itä-länsisuuntaisella alueella, jonka laajuus on noin 80 m x 40 m. Liesilatomusten alueen eteläreuna on latomuksen 5 tasalla hiekkaharjanteen laella, länsireuna noin kymmenen metriä latomuksesta 1 länteen päin ja itäreuna noin kymmenen metriä latomuksesta 4 itään päin.
Rautakauden lopulla tai historiallisen ajan alussa asuinpaikalla on ollut laajamittaisempaa asutusta. Keskenään jokseenkin samassa linjassa sijaitsevat neljä suorakaiteen muotoista liesilatomusta sekä yksi osittain tuhoutunut latomus ovat todennäköisesti saamelaisen talvikylän jäännöksiä. Edellä mainituista hieman erillään sijaitseva liesilatomus 5 voi olla asuinpaikan muita latomuksia paljonkin nuorempi, mutta silti sekin on syytä luokitella kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Latomuksien 3 ja 4 välillä sijaitsevaa osittain tuhoutunutta latomusta lukuun ottamatta liesilatomukset ovat erittäin hyvin säilyneitä, ja niiden säilyminen nykytilassaan ei vaikuta uhatulta. |
takaisin
Koordinaatit
MV/141/05.04.01.00/2021 ENONTEKIÖ, Esihistoriallisen ja historiallisen ajan saamelaisten poronhoitokohteiden kartoitus sekä ajoitus- ja maaperänäytteiden otto 2019. Tutkimusraportti.