Piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta 1915–1918. Kohde sijaitsee Riskutien ja Linnanherrantien risteyksen kaakkoispuolella, Linnanherranpuiston luoteisnurkassa, jossa kasvaa sekametsää.
Esteestä on jäljellä maasta ja kivitä kasatun suojavallin fragmentti. Vallin molemmat päät ovat jääneet teiden alle jo ennen vuotta 1932. Säilyneen osuuden pituus on noin 55 m, minkä lisäksi idempänä saattaa olla säilynyttä vallia muutaman metrin verran. Esteen suojavallin jyrkemmän eteläreunan (kontreskarppi) korkeus on noin 1,2 m ja vallin leveys suunnilleen 4 m.
Piikkilankaeste on suojannut tukikohta V: 13:n pohjois- tai lounaispuolta. Piikkilankaesteen suojavallin ja tukikohdan V: 13 välissä on neljä jatkosodan aikaista, lentopommien räjähdyksien muodostamaa kartion muotoista kuoppaa, joiden yläosien halkaisijat ovat 4–6 m ja syvyydet 1–1,5 m.
Ilmakuvan ja vuoden 1916 maarintaman peitepiirroksen perusteella este on yhdistynyt lännessä esteeseen V: este1, mutta säilyneiden esteen osuuksien väli on tuhoutunut huntutien ja Riskutien asuinalueiden rakentamisen yhteydessä 1980-luvun lopulla.
Piikkilankaeste kuuluu tukikohtaan V, jonka kohteet 1–34, tykkipatterit BB 11 (B18) ja BB12 (B19), tie sekä esteet 1–4 sijaitsevat Myllypuron, Puotilan, Puotinharjun ja Vartioharjun alueella. Näistä kohteet 14, 18, 19, 23 ja 33 sekä tykkipatterit ovat tuhoutuneet tai niitä ei ole rakennettu, mutta muut ovat suojeltuja muinaisjäännöksiä. |
takaisin
Koordinaatit
Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke, Inventointi 2014 John Lagerstedt ja Vesa Laulumaa