Ensimmäisen maailmansodan aikainen piikkilankaeste, jonka rakennusajankohta on 1915–1918. Kohde sijaitsee Pirkkolan liikuntapuiston pohjoisosassa ja kulkee Lepolantien länsipäässä olevan leikkipuiston reunalta lähes Muurimestarintien (Kehä I) ja Hämeenlinnanväylän risteykseen päättyen Muurimestarintien meluvalliin. Este on säilynyt melko hyvin metsäalueilla, joskin sen läpi on rakennettu Pirkkolan metsätie, useita ulkoiluteitä ja aluetta on ojitettu sekä muutoin paikoin kaiveltu.
Esteestä on säilynyt maasta ja kivistä rakennettu piikkilankaesteen suojavalli, jonka korkeus on jyrkältä sivultaan 1–1,5 m. Paikoin piikkilankaesteen kaivanto on erotettavissa, mutta vuonna 2025 se oli osittain täyttynyt vedellä ja itäpäässä kaivantoon on tehty oja. Este kulkee puistoalueen poikki murtoviivaisesti taitteisena, likimäärin itä-länsi-suuntaisena ja sillä on pituutta noin 786 m. Suojavalli ei kuitenkaan ole yhtenäinen, vaan tiet, ojat sekä yhdessä kohdassa voimakkaampi maanmuokkaus katkaisevat lisäksi vallin kulun. Kohteen itäpäässä vallia on haastavampi erottaa ojituksen takia. Puolustusaseman XXIII: 9 koillispuolella esteestä lähtee etelää kohti 30 m pitkä haara, joka taittuu sitten 10 m länteen, kunnes katkeaa ulkoilutien alle. Puolustusaseman XXIII: 9 pohjoisosassa on aseman yhdyshaudasta itäkaakkoon lähtevä, noin 70 m pitkä ja suojapuolelta 1 m korkea, kivestä ja maasta koostuva piikkilankaesteen vallin fragmentti sekä sen taustalla jotenkuten erottuva, leveä esteen kaivanto. Tällä kohtaa puolustusaseman XXIII: 9 edustalla vaikuttaa olleen kaksinkertainen piikkilankaeste. Piikkilankaeste on jatkunut itään, mutta se on jäänyt Länsi-Pakilan omakotitonttien alle ja tuhoutunut.
Este kuuluu tukikohtaan XXIII, jonka kohteet 1–15, esteet 1–3, parakkialue, kaapeliurat 1 ja 2 sekä tykkipatterit 89 ja 91 sijaitsevat Maununnevan, Kannelmäen, Pohjois-Haagan ja Pirkkolan alueilla. Näistä tukikohta XXIII: 15 on tuhoutunut, mutta muut säilyneet. |