Kårbölen ennen 1600-luvun loppua autioitunut tonttimaa sijaitsee Kaarelanpuistossa, Juhannuskallionpolun länsipuolella, kalliomäen loivilla ja suojaisilla etelä- ja itärinteillä, jossa kasvaa lehtipuuvoittoista sekametsää. Autiotontin edustalla on peltoaukea, jossa on kivikautinen asuinpaikka (Malminkartano 4) ja kallion länsipuolella on vanha Kårbölen säterin paikka.
Ingemagnus i Karebola esiintyy historiallisissa lähteissä jo vuonna 1417. Kylännimi saattaa sisältää muinaisruotsalaisen henkilönimen Kare. 1540-luvun voudintileissä Kårbölen ohella mainitaan kaksi kylää, Rökisby ja Nyby, jotka yhdistettiin Kårböleen 1550-luvulla. Varhaisimmassa kartoissa 1690-luvulta Kårbölen alueelta on kuvattu vain puustellin, Husbackan ja Gammelbyn tonttimaat, joten keskiaikaisten Kårbölen tonttien sijainnista ei ole varmuutta. Vuonna 1540 Kårbölessä oli kahdeksan talonpoikaa (Tomas Nilsson, Hans Jönsson, Nils Jönsson, Clemet Larsson, Jöns Olsson, Lasse Nilsson, Staffan Tomasson, Anders Olsson), jotka maksoivat yhteensä 2 ½ täysveroa, Rökisbyssä kolme talonpoikaa (Lasse Matsson, Michel Ingesson, Nils Jopsson), jotka maksoivat yhteensä 2 täysveroa ja Nybyssä neljä talonpoikaa (Nils Jönsson, Tomas Jönsson, Clemet Larsson, Lasse Olsson), jotka maksoivat yhteensä puolikkaan veron. Vuosien 1547 ja 1553 maakirjojen mukaan Nils Jönsson ja Clemet Larsson olivat Kårbölen ulkokylänmiehiä, jotka tuolloin asuivat Nybyssä ja olivat ilmeisesti muuttaneet sinne Kårbölestä. Rökisby ja Nyby yhdistettiin vuoteen 1556 mennessä Kårböleen, jossa oli tuolloin kaksitoista, yhteensä 5 ¼ täysveroa maksavaa talonpoikaa. Näistä kuusi oli samoja, jotka asuivat Kårbölessä ja Nybyssä vuonna 1553 ja sitä ennen. Taloluku pysyi näillä tietämin 1600-luvun alkupuolelle saakka, jolloin kylän veroluku oli 5. 1620-luvun lopulla ja 30-luvulla kuusi Kårbölen taloista oli autioina ja ilmeisesti 1634 kaikki kylän talot joutuivat hovijunkkari Jörgen Bönhardille.
Autiotontti löytyi vuonna 2007, jolloin kohteella havaittiin neljä rakennetta ja palanutta savea, mutta ei tiiltä tai 1700—1800-lukujen löytöjä. Koska tonttia ei myöskään ole merkitty kartoille, voisi asuinpaikka ajoittua keskiajalle tai 1500—1600-luvuille. Vuoden 2011 kartoituksessa tulisijan- tai rakennuksenperustuksia löytyi yli kymmenen ja rinteillä havaittiin keinotekoisia terasseja. Vuonna 2024 kallion kaakkoisrinteellä dokumentoitiin yksitoista mahdollista tulisijanperustusta ja joitakin rakennuksen pohjia. Kylätontin läpi kulkee lounais-koillissuuntainen tienpohja, joka ilmeisesti on ollut käytössä vielä 1900-luvulla. Alueen pohjoisosassa on 1930-luvulla paikalla olleen maatalousrakennuksen perustus ja eteläosassa 1970-luvulle saakka pystyssä olleen rakennuksen kivijalka ja todennäköisesti moderni kellarikuoppa. Vaikka tontilla on merkkejä uudemmasta maankäytöstä, on kohde kuitenkin ainutlaatuinen, harvinaisen hyvin säilynyt kokonaisuus, ja maan alla saattaa olla lisää vanhoja rakenteita tai kulttuurikerroksia. |
takaisin
Koordinaatit
Historialliset kylätontit, Inventointi 2011 V.-P. Suhonen & Janne Heinonen