Kerava
muu kulttuuriperintökohde
Östersundom-Skafvaböle landsväg	1000010007
Tyyppi:	kulkuväylät     tienpohjat
Ajoitus:	historiallinen
Paikkatieto- selite:	Tieosuuden alkukoordinaatit, loppukoordinaatit: pkoo: 6700170, ikoo: 3397410.
Z/m.mpy alin: 42.00
takaisin

Koordinaatit

ETRS-TM35FIN P: 6697198 I: 397192 YKJ P: 6700010 I: 3397321 ETRS89/WGS84 Lat: 60.39804834° Lon: 25.13419990° ETRS89/WGS84 Lat: 60° 23.8829' Lon: 25° 8.0520' ETRS89/WGS84 Lat: 60° 23' 52.9740" Lon: 25° 8' 3.1196"

Kuvaus

Kohde on paikallistettu Niemisen 2003 Keravan muinaisjäännösinventoinnin yhteydessä. Niemisen (2003) mukaan Keravalta Nissbackan, Myyraksen ja Kuninkaanmäen sekä Sottungin kautta Östersundomiin ja Westersundomiin kulkeneesta polku- ja ratsutiestä myöhemmin Östersundomin ja Hyrylän (Skafvaböle) välisestä maantiestä on säilynyt noin 100 metriä pitkä osuus Ahjon teollisuusalueen lounaispuolella. 1700-luvun alun kartta-aineistossa tietä ei ole esitetty. Kuninkaan kartastossa (vuosilta 1776–1805) paikalle on merkitty polku/kapea tie/kinttupolku. Tie on esitetty selkeämpänä myöhemmin laaditussa pitäjänkartastossa ja näkyy vielä vuoden 1958 Keravan Ahjon semakaavakartassa. Vuosina 1870–1873 laaditussa aluetta esittävässä senaatin kartastossa tietä ei näy. Inventoinnin (2010) yhteydessä tiestä havaittiin maastossa kaksi pätkää, joista eteläisempi on Niemisen (2003) inventoinnissa mainitsema osuus. Eteläisempi osuus tiestä alkaa teollisuusrakennusten eteläpuolella olevalta kuntoradan hiekkatieltä ja kulkee noin 100 m koilliseen. Teollisuusrakennuksen luoteiskulman kohdalla tielinja katoaa ja jatkuu taas teollisuusrakennuksen luoteiskulman pohjoispuolella lähes pohjois-eteläsuuntaisesti melkein Ahjontielle asti. Pohjoisempi tienpätkä on noin 230 m pitkä. Eteläisempi tielinjaus erottuu maastossa noin 4,5–5 m leveänä tasanteena, jonka molemmilla reunoilla on noin 0,3–0,6 m leveät ja 0,1–0,3 m syvät ojat. Tienpohjan kohdalla kasvaa lehtipuita ja maasto on kosteahkoa. Tienpohjan itäpuolella maasto kohoaa ja muuttuu kuivemmaksi kuusimetsäksi. Kuusimetsässä kulkee polku. Pohjoisempi tienpätkä kulkee kuusimetsässä. Tielinjaus erottuu nuorta lehtipuuta, saniaisia ja heinää kasvavana tasanteena, jota kookkaat kuuset reunustavat. Niemisen (2003) mukaan tienpohjaan ei ole lisätty 1700-luvun lopun jälkeen kantavia kerroksia. Tienpohjan eteläisempään osaan tehtiin koekuoppa tienpohjan kerrosten selvittämiseksi. Noin 0,2–0,3 m paksun pintamullan- ja hiekansekaisen saven alta esiin tuli hyvin tiivis ja kova ruskea savikerros. Muinaismuistolain mukaan muinaisen kulkutien tulee olla ”huomattava” saadakseen muinaismuistostatuksen. Huomattavuudella tarkoitetaan tien merkittävyyttä sen historiallisessa ja maantieteellisessä kontekstissa. 1700–1800-lukujen taitetta vanhempaa kärryajantiestöä voidaan lähteä selvittämään mm. Kuninkaan kartastosta. Tarkastettu tienpätkä on Kuninkaan kartastossa esitetty polkuna ja todennäköisesti reitistä on vasta 1800-luvun aikana muodostunut kärrytie tai kapea tie. Inventointihavaintojen perusteella tarkastettu kohde ei ole riittävän muinainen ja ”huomattava” saadakseen muinaismuistostatuksen ja kohde muutettiin kiinteästä muinaisjäännöksestä muuksi kohteeksi.

Luonti: 4.1.2008 Viimeisin muutos: 14.11.2012

Tutkimukset

Matti Nieminen/Keravan museo inventointi 2003

Luonti: 4.1.2008

Ulrika Köngäs inventointi 2010

Luonti: 3.8.2010

Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset hankkeet  Keravan kaupungin yleiskaava-alue 2035, Inventointi 2014    Keravan muinaisjäännösinventointi ja historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi 1997-2003, Inventointi 2003 Matti Nieminen    Ketjupuiston asemakaava-alue, Inventointi 2010 Ulrika Köngäs

kopioi linkki tälle sivulle: