Hakalanniementien lounaispäässä, sekametsää kasvavan, Keinumäki-nimisen kallion koillisosassa sijaitsee mahdollisesti keskiaikaisen Östervikbyn tonttimaa tai myöhempi torpan paikka.
Vuoden 1417 laamannikäräjien lautakunnassa mainitaan Jop Vie/Vir, jonka nimi saattaisi viitata Viikkiin. Östervikby tunnetaan kauppias Ficken tileistä vuodelta 1513. Vuosina 1540, 1543 ja 1544 Östervikbyssä oli 12 talonpoikaa (Mats Olsson, Henrik Pärsson, Pär Andersson, Olof Mårthensson, Mats Mickelson, Knut Larsson, Clemet Pärsson, Nils Pärsson, Henrik Henriksson, Lasse Pärsson, Mats Olsson, Mickel Philpusson), jotka maksoivat yhteensä viisi täysveroa. Porvoon läänin vuosien 1547–48, 1550 ja 1553 maakirjojen mukaan 12 talonpojasta puolet oli ulkokylänmiehiä (40 % täysveroista). Kylä joutui 1550-luvulla Viikin Latokartanon alle, eikä sitä pääasiassa löydy enää maakirjoista vuoden 1553 jälkeen. Vuoden 1593 kymmenysluettelossa mainitaan kuitenkin neljä Viikin Latokartanon alla olevaa Östervikin savua.
Östervikbyn sijaintia ei tunneta kartoilta. Se on saattanut sijaita nykyisen Viikin kartanon paikalla, mutta Hakalanniemi on myös mahdollinen kylän tonttimaaksi. Forssellin vuoden 1687 kartta on ensimmäinen tarkka kartta, jolle Viikin Latokartano on kuvattu. Hakalanniemelle on merkitty tuolloin kolme latoa, pieni aidattu peltotilkku ja heinikkoa, jotka ovat aiemmin olleet Latokartanon peltoina. 1749 pitäjänkartalle Hakalanniemelle on merkitty Hakala torp, ja Westermarkin 1781 kartalla alueella on sen lisäksi Hästhaga udds torp peltoineen. Vielä Kalmbergin kartalle vuodelta 1855 Hakalanniemen tienoille on merkitty torppia.
Keinumäen koillisrinteellä on terassi, jonka topografia sopisi hyvin vanhalle kylätontille. Vuoden 2024 inventoinnissa ja 2025 kartoituksessa alueelta paikannettiin 16 mahdollista tulisijan perustusta, joista osa on aivan selkeitä rakenteita, osa epämääräisempiä. Kumpujen halkaisijat vaihtelevat noin 2–5 m välillä. Kymmenen kummuista esiintyy pareittain, mahdollisesti kuuluen samaan rakennukseen. Osassa pinnalla näkyy palanutta savea, osassa on huonopolttoista tiiltä. Kohteen itäosassa, polun vieressä olevan tulisijanperustuksen vieressä saattaisi erottua rakennuksen seinälinjaa. Kohteen keskiosassa on myös yksi mahdollinen, koillis-lounassuuntainen rakennuksen seinälinja. Kohteen pohjoiskärjessä on noin 12 x 6 m kokoinen, luonnon- ja lohkokivistä koostuva kivijalka. Rakennukseen kuulu yksi tai kaksi tulisijaa. Alueella dokumentoitiin myös muita epämääräisempiä kivikasoja. On mahdollista, että rakenteita on enemmän, mutta niitä on paikoin vaikea erottaa aluskasvillisuuden ja lehtien alta.
Vuonna 2011 aluetta kartoitettiin ja sinne tehtiin kolme koepistoa ajoittavien löytöjen toivossa. Esineitä ei kuitenkaan löydetty, ainoastaan palanutta savea. Jokaisessa koekuopassa oli pintamaan alla kiviä ja likaista sekoittunutta hiekkaa. Ilman laajempia kaivaustutkimuksia on vaikea sanoa, onko kyseessä keskiaikainen kylänpaikka vai nuorempi asuinpaikka. |
takaisin
Koordinaatit
Historialliset kylätontit, Inventointi 2011 V.-P. Suhonen & Janne Heinonen