 |
| Varsinais-Suomi | |
| Masku | |
| Louhisaaren kartano | 200265 |
| Kiinteistötunnus: | 481-520-1-16; |
| Muu tunnus: | 017-001 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | Louhisaari |
| Osoite: | Louhisaarentie 244 21240 ASKAINEN |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Louhisaaren kartano sijaitsee Maskun Askaisissa Mynämäenlahden kulttuurimaisemassa pitkälle sisämaahan työntyvän Mynämäenlahden etelärannalla, aikoinaan meren äärellä olleella kalliolla. Kartano sivurakennuksineen sijaitsi alun perin niemellä tai saarella meren erottaessa sen talousrakennuksista. Kartanon eteläpuolelle ulottunut meren rantaviiva on vetäytynyt maan kohoamisen seurauksena noin 300 metriä kauemmas. Suomessa suurvalta-ajan huomattavimpiin rakennushankkeisiin kuuluvan Louhisaaren maisemarakenne periytyy keskiajalta ja kulttuurimaiseman peruspiirteet heijastavat suurvaltakaudella kehittynyttä kartanomiljöötä. Louhisaari ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin rakennettu Pernajan Sarvilahti ovat Suomessa ainoat suurvalta-ajan arkkitehtuuri-ideaalin mukaan rakennetut ylhäisaatelin asuinkartanot.
Louhisaaren kartanon hollantilaista barokkia edustava päärakennus pihan molemmin puolin sijaitsevine sivurakennuksineen on sommittelultaan ankaran symmetrinen. Matalat sivurakennukset sijaitsevat toistensa peilikuvina päärakennuksen molemmin puolin välissään hiekkapintainen kunniapiha. Symmetria ilmenee myös rakennusten julkisivuissa ja pohjakaavoissa. Kolmikerroksisen päärakennuksen hallitsevaa asemaa korostaa korkea, hollantilaiseen palatsiarkkitehtuuriin viittaava katto. Kartanon hiekkakivinen barokkiportaali inskriptiotauluineen, hiekkakivisokkeli, räystäskonsolit ja kattokolmiot ovat ainoita valkeaksi kalkittua julkisivua koristavia yksityiskohtia. Lähestyttäessä rakennusta kunniapihan yli kiinnittyy huomio erityisesti sen koristeelliseen pääsisäänkäyntiin vangitsevana aiheena muutoin pelkistetyssä julkisivussa. Ikkunoissa on rokokooaikainen 16-ruutuinen puitejako. Eri kerrosten käyttö suunniteltiin vielä keskiajalta periytyvien asumistottumusten mukaan. Ensimmäinen kerros käsitti palveluväen oleskelutiloja sekä talous- ja varastotiloja. Toinen kerros oli herrasväen asuinkerros, jonka kiinteä sisustus on muutettu 1760-1770 -luvulla rokokootyyliseksi Turun kaupunginarkkitehdin tehtävää hoitaneen muurarimestari C.F. Schröderin suunnitelmien mukaan. Kolmas kerros saleineen oli juhlakerros, joka säilyneine alkuperäisine kattomaalauksineen on ainoa suurvalta-ajalta säilynyt edustustila Suomessa. Kerroksissa toistuu sama pohjaratkaisu ja niitä yhdistää sisääntulohallista nouseva ristiholvattu portaikko sekä palvelusväen kierreporras. Kaakkoisen sivurakennuksen kellari saattaa olla muita rakennuksia vanhempi, mahdollisesti 1500-luvun rakennusvaiheista. Saman aikakauden rakennustapaan viittaa myös rakennuksen nelihuoneinen pohjakaava. Linnan keittiö ja leivintupa sijaitsivat luoteisessa sivurakennuksessa vuoteen 1792 asti. Sivurakennusten yläosasta aumattu satulakattomuoto on 1770-luvulta. Kunniapihan sulki alun perin sivurakennusten päätyjen linjaan rakennettu muuri. Nykyään hiekkakenttä rajautuu nurmeen 1700-luvulla laajennetun pihan uuden kiviaidan perustusten paikkeilla. Restauroinnin yhteydessä tähän on tehty rauta-aita lähtökohtana päärakennuksen ja sivurakennusten välinen 1700-luvun rokokootyylinen aita. Kartanon pääsisäänkäynnin akseliin istutettu, lopullisen linjauksensa 1700-luvun alkupuolella saanut kahden kilometrin pituinen koivukuja yhdistää kartanon niin ikään Flemingien rakennuttamaan Askaisten kirkkoon. Puolivälissä, ns. Temppelin mutkassa, tie tekee suorakulmaisen käännöksen kohti kirkkoa. Perimätiedon mukaan kummun päällä on ollut jonkinlainen puinen ”temppeli” tai huvimaja. Kumpu liittynee 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa perustettuun englantilaistyyppiseen maisemapuistoon. Kuvastaen suvun ja seurakunnan kiinteää suhdetta Louhisaaren kartanon ja kirkon rakentaminen nivoutuivat Herman Flemingin johdolla yhdeksi rakennushankkeeksi. Molemmille rakennustyömaille tuli muurareita ja rakennusmestareita Tukholmasta. Kartanon puisto on peruspiirteiltään 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta. Kartanon läheisyydessä on viitteitä vanhasta hedelmä- ja hyötypuutarhasta alkuperäistä yksinkertaisemmalla korttelijaolla. Maan kohoamisenseurauksena paljastuneet alavat maa-alueet soveltuivat englantilaistyyppiselle maisemapuistolle, jonka voimakkaiksi maisemaelementeiksi soveltuivat ympäröivä luonto Mylly- ja Paratiisinmäellä. Puistossa on Mannerheimien vuonna 1825 silloiselle meren rantaviivalle rakennuttama, A.F. Granstedtin suunnittelema kylpypaviljonki. Kartanon rakennuskokonaisuuteen kuuluvat lisäksi 1900-luvun alkupuolen meijeri ja varastorakennus. Myllymäki on Louhisaaren lahteen rajoittuva kalliomäki, jolla on sijainnut mylly ainakin 1700-luvulla. Kartanon rantapuistosta Myllymäelle johtaa pääosin tervaleppien reunustama Pengertie. Aikanaan tärkeä yhteys tuulimyllylle ja Myllymäen rantalaiturille sekä edelleen Paratiisinmäelle on Louhisaaren puiston varhaisimpia säilyneitä rakenteita. 1800-luvun kuvissa erottuu pensasaidaksi leikattu puusto, jollaisena sitä on hoidettu vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. |
| Luonti: 17.7.2013 Viimeisin muutos: 6.2.2014 |
| Historia |
| Historia |
| Keskiaikaisperäinen Louhisaaren rälssisäteri tuli avioliiton myötä Fleming-suvun omistukseen 1400-luvun puolivälissä. Sen nykyisen päärakennuksen rakennutti Suomen käskynhaltija Herman Fleming 1600-luvun puolivälissä.
Louhisaari periytyi Flemingien suvussa vuoteen 1792 asti, minkä jälkeen se vaihtoi muutaman vuoden ajan useasti omistajaa päätyen vuonna 1795 Mannerheim-suvun haltuun. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi Louhisaaressa. Mannerheimien jälkeen vuonna 1903 omistajiksi tulivat talousneuvos Oskar Hannus ja hänen tyttärensä Inkeri Hovinen. Suomen marsalkan ratsastajapatsastoimikunta lunasti Louhisaaren linnan ja 7,5 hehtaarin puistoalueen lahjoittaen ne Suomen valtiolle vuonna 1961. Kartanon rakennuskokonaisuus ympäristöineen on säilynyt varsin hyvin alkuperäisessä asussaan ottaen kuitenkin huomioon yli kolmen sadan vuoden asumishistorian muuttuneiden tottumusten ja tyylien mukaiset kerrostumat. Muinaistieteellisen toimikunnan (nyk. museoviraston) johdolla kartanon rakennukset restauroitiin 1962-1967, minkä jälkeen Louhisaaren kartanomuseo avattiin yleisölle 1967. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 6.2.2014 |
| Lähteet |
| Lounatvuori, Irma & Knapas, Marja Terttu (toim.), 2005. Louhisaaren kartano. Suku ja rälssi – säteri ja kirkko. Helsinki: Museovirasto
Pylkkänen, Riitta, 1968. Louhisaari – Villnäs. Helsinki: WSOY |
| Luonti: 17.7.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S4 | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Itäinen sivurakennus |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kunniapihaa päärakennuksen molemmin puolin reunustavat sivurakennukset ovat yksikerroksisia ja niitä kattavat päädyistä aumatut katot. Itäinen sivurakennus on pohjakaavaltaan nelihuonetalo, jossa keskikäytävää ympäröi molemmin puolin kamaripari. |
| Luonti: 17.7.2013 |
| Historia |
| 1600-luvun puolivälissä läntisen sivurakennuksen peilikuvaksi rakennettu itäinen sivurakennus sai nykyisen muotonsa kartanon 1760-1770-lukujen uudistustöissä, joiden yhteydessä sen jyrkkä hollantilaistyylinen katto muutettiin päädyistä aumatuksi harjakatoksi. Samalla rakennuksen oviaukkoa kavennettiin ja neliömäisiä ikkunoita suurennettiin. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.7.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
|
||||||||||||||
| Kartano |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kolmikerroksinen, holvatun kellarikerroksen päällä nouseva tiilestä muurattu päärakennus edustaa pelkistetyn julkisivunsa ja jyrkän aumakattonsa puolesta hollantilaista barokkia. Valkoiseksi rapattua julkisivua rytmittävät rakennuksen keskiakselia korostavat ikkunat. Pelkistetystä kokonaisuudesta nousee esiin näyttävä barokkiportaali, jonka yläpuolella olevaan hiekkakivilaattaan on kaiverrettu vuosiluku 1655 viittaamaan rakennuksen rakentamisajankohtaan.
Päärakennuksen pohjakaava perustuu ratkaisuun, jossa rakennusrunko jakautuu kahdella poikittaismuurilla kolmeen yhtä leveään osaan. Keskimmäinen niistä muodostaa joka kerroksessa meren puolelle salin ja pihan puolelle hallin muiden tilojen jakautuessa niiden ympärille. |
| Luonti: 17.7.2013 |
| Historia |
| 1600-luvun puolivälissä valmistunutta päärakennusta uudistettiin ensi kerran 1760-1770 –luvuilla kartanon uuden kukoistuskauden myötä. Rokokoo-vaikutteiset uudistukset rajoittuivat rakennuksen toisen kerroksen sisätiloihin muiden tilojen ja julkisivujen säilyttäessä pitkälti alkuperäisen ilmeensä.
Seuraavan kerran rakennuksessa tehtiin uudistustöitä 1790-luvulla kartanon päädyttyä lyhyeksi aikaa everstiluutnantti Carl Fredrik von Knorringin omistukseen. Tuolloin muun muassa rakennettiin kartanon päärakennukseen keittiö ja rakennuksen neliömäiset ikkunat korvattiin suuremmilla uusklassismin suosimilla kuusiruutuisilla ikkunoilla. Myös Mannerheimien aikana rakennukseen tehtiin uusien tyylikäsityksien mukaisia uudistuksia. Muinaistieteellisen toimikunnan vuosina 1962-1967 suunnittelemassa restauroinnissa ensimmäiseen ja kolmanteen kerrokseen pyrittiin palauttamaan niiden alkuperäinen 1600-luvun ilme ja asuinkerroksena toiminut toinen kerros jätettiin 1700-1800-lukujen korjausvaiheiden jälkeiseen asuun. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.7.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
|
||||||||||||||
|
|||||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
|
||||||||
| Kylpypaviljonki |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Historia |
| Louhisaaren rakennuksista lähinnä rantaa on pieni, keltaiseksi maalattu puurakennus, joka on valmistunut arkkitehti Anders Fredrik Granstedtin laatimien piirustusten mukaan vuonna 1825. Uusklassistinen rakennus on satulakattoinen, yksikerroksinen ja pohjamuodoltaan suorakaiteen muotoinen, ja ikään kuin pieni temppeli. Tyyliltään ja ulkomuodoltaan vastaavia rakennettiin useiden muidenkin kartanoiden puistoihin vaihtelevasti eri käyttötarkoituksiin.
Tämä Louhisaaren paviljonki rakennettiin terveyttä edistäviä kylpyjä varten ja sijoitettiin lähelle merenrantaa. Rakennuksessa oli salonki, kabinetti, makuuhuone. Kylpyhuoneessa oli viimeistään 1830-luvulla kuparinen kylpyamme ja kolme suihkua kuparisine vesisäiliöineen. Salonkiin oli hankittu biedermeierkalusto. Rakennus on kunnostettu mm. 1970-luvun alussa ja viimeksi 2000-luvun alussa, jolloin se sai mm. uuden peltikaton. |
| Luonti: 20.11.2013 Viimeisin muutos: 26.11.2013 |
| Lähteet |
| Kuurne, Jouni ja Frondelius, Satu. Louhisaari. Louhisaaren opaskirja. Museovirasto, Helsinki 2011.
Louhisaaren kartano; suku ja rälssi - säteri ja kirkko. Toim. Irma Lounatvuori ja Marja-Terttu Knapas. Museovirasto, Helsinki 2005. |
| Luonti: 20.11.2013 Viimeisin muutos: 26.11.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
|
||||||||||||||
|
|||||||||||
|
||||||||
|
||||||||
| Leikkimökki |
|
||||||||||||||||||
| Historia |
| Mannerheimien ajalta peräisin oleva leikkimökki on rakennettu 1870-luvulla. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 16.7.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
|
||||||||||||||
| Läntinen sivurakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kunniapihaa päärakennuksen molemmin puolin reunustavat sivurakennukset ovat yksikerroksisia ja niitä kattavat päädyistä aumatut katot. |
| Luonti: 17.7.2013 Viimeisin muutos: 20.11.2013 |
| Historia |
| Läntinen sivurakennus on rakennettu päärakennuksen tavoin 1600-luvun puolivälissä. Kartanon keittiö toimi rakennuksessa 1700-luvun lopulle asti. Rakennus sai nykyisen muotonsa kartanon 1760-1770-lukujen uudistustöissä, joiden yhteydessä sen jyrkkä hollantilaistyylinen katto muutettiin päädyistä aumatuksi harjakatoksi. Samalla rakennuksen oviaukkoa kavennettiin ja neliömäisiä ikkunoita suurennettiin.
Vuonna 1962 tähän rakennukseen sijoitettiin vahtimestarin asunto. Vuosituhannen vaihteessa rakennus kunnostettiin ja siihen sijoitettiin museon lipunmyynti. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 20.11.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
|
||||||||||||||
|
|||||||||||
| Meijeri |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kartanon meijeriksi rakennettu yksikerroksinen rakennus on muurattu sementtitiilestä 1900-luvun alkupuolella. Ulkoseinät on rapattu ja viimeksi maalattu keltaiseksi. Päätykolmioissa on puinen seinärakenne ja ulkopinnassa tummanpunaiseksi maalattu pystysuuntainen laudoitus. Sisäänkäynnin puoleisella pitkällä sivulla on rapattujen pilareiden ja kaiteen rajaama katoksellinen veranta. Vesikatossa on uudehko savitiilikate. |
| Luonti: 20.11.2013 |
| Historia |
| Meijeri on rakennettu sementtitiilestä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Seinät on myöhemmin rapattu. Päätykolmioissa on puinen seinärakenne ja ulkopinnassa pystysuuntainen laudoitus. Vesikatossa on uudehko savitiilikate. Sisäänkäynnin kohdalla on sisään vedetty veranta. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 20.11.2013 |
|
||||||||||||||
| Puisto |
|
||||||||||||||
| Historia |
| Varhaisimmat tiedot puutarhan ja puiston järjestelyistä ovat 1700-luvun puolivälistä. Ennen 1800-luvun puoltaväliä oli kartanon ympärille valmistunut ns. englantilainen maisemapuisto.
Puistoa uudistettiin turkulaisen Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston vuonna 1874 laatiman suunnitelman mukaan. Pääosa nykyisestä puistosta on peräisin tältä ajalta. Silloin on rakennettu myös puistossa säilynyt leikkimökki. Parin seuraavan vuosikymmenen aikana puutarhan ja puiston istutusten määrä ja lajikirjo kasvoi selvästi. Hoidetun puiston alue alkoi vähitellen supistua ja keskittyä linnan lähiympäristöön 1900-luvun alkusta lähtien. Louhisaaren siirryttyä 1960-luvun alussa muinaistieteellisen toimikunnan hallintaan puistoa alettiin kunnostaa puutarha-arkkitehti Jussi Jännekseltä tilatun suunnitelman mukaan. Tavoitteena ei ollut entistäminen johonkin tiettyyn aikaisempaan vaiheeseen vaan luoda kohteen arvon huomioiva, mutta kuitenkin hoidettavissa oleva puisto. Istutettu puisto jatkuu Myllymäelle luonnonpuistona näköalapaikkoineen (polkuineen) ja promenadeineen. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 20.11.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 31.8.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Ympäristöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.2.2015 | |
|
||||||||||||||
|
|||||||||||
|
||||||||
| Varasto |
|
||||||||||||||
| Historia |
| Rakennus on rakennettu talliksi 1900-luvun alkupuolella. Se on rakenteeltaan ja ja materiaaleiltaan kuin samankaltainen lähellä sijaitseva kartanon entinen meijerirakennus.
Rakennusta on myöhemmin käytetty varastona. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 18.2.2019 |
|
||||||||||||||
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Muistio 19.6.2013 Louhisaaren kartanon suuren salin kattomaalausten tutkimus- ja dokumentointihankkeen aloittamisesta Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa |
|
´Louhisaaren leikkimökin yms. katselmusmuistio vuodelta 17.9.2009 |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Louhisaari 1000006472, asuinpaikat
