 |
| Uusimaa | |
| Järvenpää | |
| Ainola | 200062 |
| Kiinteistötunnus: | 186-401-1-897; |
| Muu tunnus: | 186-016 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | Järvenpää |
| Osoite: | Ainolantie 1 04400 Järvenpää |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Asuinrakentaminen |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1903-1915 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Säveltäjä Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä ympärivuotiseksi kodiksi vuonna 1904 valmistunut Ainola sijaitsee Tuusulanjärven pohjoispäässä, metsäisessä rinteessä. Se ei sijaitse rannassa, mutta Tuusulanjärvi näkyy Ainolaan. Ainola on yksi Tuusulanjärven ympäristöön 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa syntyneistä taiteilijakodeista.
Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Ainolan hirsirunkoinen päärakennus on säilynyt pääosin asussa, johon Sonck sen suunnitteli. Sisätiloja hallitsee paljas puupinta, mutta julkisivuille on annettu toisenlainen ilme. Julkisivut ovat valmistuneet noin vuosikymmen rakennuksen käyttöönoton jälkeen, mutta arkkitehti Sonckin suunnitelmaa noudattaen. Ainola on kokonaisuus, jossa luonto ja kulttuuri on yhdistetty luontevasti ja onnistuneesti, kokonaisuuden ollessa vastaansanomattoman viihtyisä ja kodikas. Sibeliukset viihtyivät Ainolassa yli puoli vuosisataa, elämänsä loppuun asti. Heidän jälkeensä Ainola on ollut kotimuseona. Aino Sibeliuksen perustama ja vuosikymmenien ajan hoitama puutarha on sovitettu luonnonmukaiseen maastoon puiden ja kallioiden keskelle huvilarakennuksen edestä laskevaan aurinkoiseen etelärinteeseen. Puutarha on tarjonnut Ainolan emännälle välttämättömän oman tilan. Ainolan isännälle tärkein on ollut läheinen metsä, jonne hän meni päivittäin kävelyilleen omasta portistaan. Metsä ja puutarha ovatkin olennainen osa Ainolaa. |
| Luonti: 13.11.2013 Viimeisin muutos: 15.2.2019 |
| Historia |
| Historia |
| Säveltäjä Jean Sibelius halusi 1800-luvun lopulla Aino-puolisonsa kanssa muuttaa asumaan samalle seudulle Tuusulanjärven tuntumaan, jonne taiteilijaystäviä ja -sukulaisia oli asettunut jo aiemmin. Sibeliukset asuivat 1800-luvun lopulla jonkin aikaa mm. Keravalla, mutta muuttivat sieltä Helsinkiin, voidakseen todeta, että maaseudun rauha sopi heille paremmin. Järvenpään kartanon mailta löytyi mieluisa rakennuspaikka, josta Sibeliukset saivat ostaa vajaan hehtaarin verran maata syksyllä 1903.
Ainola rakennettiin perheen ympärivuotiseksi kodiksi. Päärakennuksen suunnittelun Sibeliukset antoivat arkkitehti Lars Sonckin tehtäväksi. Ainolan lähellä oli samaan aikaan rakenteilla toinenkin arkkitehti Sonckin suunnittelema huvila, Järvenpään kartanon vävyn toimeksiannosta. Ainolan rakennustyöt aloitettiin vuoden 1903 lopulla. Sibeliukset muuttivat Helsingistä keväällä 1904 parin kilometrin päähän ja syksyllä 1904 he pääsivät jo muuttamaan Ainolaan. Myös talli ja liiteri rakennettiin vuonna 1904, sillä niitä tarvittiin heti kun perhe muutti Ainolaan. Saunarakennus Ainolaan rakennettiin Aino Sibeliuksen laatiman suunnitelman mukaan vuonna 1915. Se rakennettiin tulipalon vuoksi uudelleen 1920-luvun jälkipuolella. Ainolan maa-alaa kasvatettiin ostamalla vähitellen lisää siten, että se kasvoi runsaaseen neljään hehtaariin. Myöhemmin ostetut alueet olivat huvilan pohjoispuolella sijaitsevaa kallioista metsää, jota Jean Sibelius kaipasi päivittäiseksi ulkoiluympäristökseen. Päärakennuksen eteläpuolelta laskevan rinteen Aino Sibelius muutti puutarhaksi pian Ainolaan muuton jälkeen ja hoiti sitä itse elämänsä loppuun asti. Ainolan puutarha sovitettiin luonnonmukaiseen maastoon puiden ja kallioiden keskelle. Huvilarakennuksen edestä laskeva etelärinne oli suotuisa paikka hyötypuutarhalle. Sinne laitettiin taimilavat, hedelmäpuut, marjapensaat ja juuresmaat. Puutarhan tuottama sato oli tärkeä, mutta niin myös eri puolille Ainolan pihapiiriä istutetut ja kylvetyt kukat. Kerran laitettu puutarha säilyi järjestelyjen ja lajikkeiden osalta vuosikymmenestä toiseen lähes alkuperäisen kaltaisena. Aino Sibelius kantoi päävastuun puutarhanhoidosta, sadonkorjuusta ja säilönnästa. Jean Sibelius nousi säveltäjänä kansainväliseen maineeseen ja matkusti usein ulkomaille teostensa konsertteihin sekä työskentelemään. Sibeliuksen tuotannon lasketaan olleen Ainolaan muuton jälkeen ainakin yli 300 erilaista sävellystä, sovitusta tai muuta teosta. Tuotteliain aika ajoittui vuosille 1904-1929. Sibeliukset asuivat Ainolassa kaikkiaan yli puoli vuosisataa, kuolemaansa asti. Huvilarakennuksen alkuperäistä, puuntuntuista tunnelmaa Sibeliukset eivät vuosikymmenienkään kuluttua halunneet muuttaa. Jean Sibelius kuoli syyskuussa 1957 ja Aino Sibelius vuonna 1969. Heidän hautansa on Ainolan pihapiirissä. Haudan muistopaasi on Sibeliusten vävyn, Aulis Blomstedtin suunnittelema. Sibeliusten tyttäret myivät Ainolan valtiolle maaliskuussa 1972. Samaan aikaan perustettiin Ainolasäätiö hoitamaan rakennuksia ja ylläpitämään perustettavaa Ainola-kotimuseota. Museon asiakaspalvelutiloja ja talonmiehen asuntoa varten rakennettiin Ainolan sisäänajoportin lähelle erillinen huoltorakennus, jonka moderni arkkitehtuuri erotti sen selvästi Ainolan muista rakennuksista. Sen suunnitteli Aulis Blomstedt. Ainola-museo avattiin yleisölle kesällä 1974. Ainolan rakennuksia kunnostettiin 1980-luvun puolivälissä Uudenmaan piirirakennustoimiston toimesta ja museoviraston valvonnassa. Pääsuunnittelijana toimi Sibeliusten tyttärenpoika, arkkitehti Severi Blomstedt. Pihapiirin salaojajärjestelmä kunnostettiin perusteellisesti. Myös huonokuntoiset aita ja portit uusittiin. Sibeliusten haudalle sijoitettiin valaisinpylväät. Ainola-museo siirtyi museoviraston hallintaan vuonna 1999. Talli- ja liiterirakennukset kunnostettiin 2000-luvun alkuvuosina ja päärakennus sekä huoltorakennus 2010-luvun alussa. Ulkoalueen hoidosta on vastannut museovirasto. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Lähteet |
| Ainola - Sibeliuksen koti. Opas. Museovirasto, Helsinki 2003.
Suvikumpu, Liisa (toim.), Ainola. Jean ja Aino Sibeliuksen koti. SKS, Helsinki 2004. |
| Luonti: 20.10.2008 Viimeisin muutos: 13.11.2013 |
| Lähteet |
| Konttinen, Riitta. Onnellista asua maalla; Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Siltala, Helsinki 2013. |
| Luonti: 27.11.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 7.9.1989 |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Huoltorakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Ainola-museon huoltorakennus on matala, tasakattoinen, tummanruskea rakennus, jonka tunnistaa arkkitehti Aulis Blomstedtin 1970-luvun tuotannoksi. Rakennuksessa on osin teräs- ja osin puurunko. Rakennusta ei ole pyrittykään liittämään Ainolan vanhojen rakennusten muotokieleen, mutta sen mustanruskea väritys ja mittasuhteet sulauttavat Ainolan kokonaisuuteen. Kahvion ulkokalusteet ovat pyöreää halkaistua hirttä. |
| Luonti: 13.11.2013 Viimeisin muutos: 15.2.2019 |
| Historia |
| Ainolasäätiö rakennutti 1970-luvun puolivälissä Ainola-museon asiakaspalvelutiloja ja talonmiehen asuntoa varten uudisrakennuksen. Rakennuksen suunnitteli Sibeliusten vävy, arkkitehti Aulis Blomstedt. Sen moderni arkkitehtuuri erotti sen selvästi Ainolan muista rakennuksista.
Asuintilojen käyttö alkuperäiseen tarkoitukseen päättyi vuonna 2006. Asuinhuoneet muutettiin museon asiakaspalvelutiloiksi 2010-luvun alussa. Kahvilan yhteyteen järjestettiin Ainolan historiaan liittyvien vaihtuvien näyttelyjen tila. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Huvila |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Ainolan päärakennus on rakennettu etelään laskevaan aurinkoiseen rinteeseen ja siinä on kallioon louhitut kellaritilat. Kaksikerroksinen hirsirunko on salvottu tasanurkille ja hirsien pinta on piiluttu. Veranta ja parveke on tehty pyöreästä hirrestä, eikä niitä ole vuorattu. Julkisivut ovat vuodesta 1915 lähtien olleet pystylaudoitetut ja valkoiseksi maalatut, listojen ollessa vihreät. Jyrkkälappeisen vesikaton pärekate on vuonna 1932 korvattu punaisella savitiilikatteella. Vesikattoon kuuluvat olennaisesti puiset, tervatut vesikourut.
Rakennuksen pohjamuoto on epäsymmetrinen. Pääkerroksen huoneista suurin on keskellä sijaitseva ruokasali, joka oli myös perheen monikäyttöinen olohuone ja josta nousivat portaat toiseen kerrokseen. Sen toisella puolella on kulmahuone, jossa säveltäjä työskenteli ensimmäisten Ainolan vuosien ajan. Ruokasalin toisella puolella on alkuperäinen lastenhuone, joka on 1930-luvulla muutettu kirjastohuoneeksi. Näistä kolmesta huoneesta on näkymä etelään ja Ainolan istutettuun puutarhaan. Pääkerroksessa metsän puolella ovat myös keittiö ja palvelijain asuinhuone. Pääkerroksessa on ollut myös vanhempien makuuhuone kunnes jo alkuperäiseen suunnitelmaan sisältyneet toisen kerroksen huoneet valmistuivat 1910-luvun alussa. Toiseen kerrokseen on silloin sijoitettu myös Jean Sibeliuksen työhuone, joka on myöhemmin siirretty takaisin pääkerrokseen. Ainolan talonmiehen asuinhuone on ollut kivijalkakerroksessa. Omalla sisäänkäynnillä varustetussa huoneessa on keittolevyllä varustettu, tiilipintainen uuni. Pääkerroksessa seinät, katot ja lattiat on suunnitellusti jätetty alun perin vaille pintakäsittelyitä. Näin on ollut myös useissa muissakin arkkitehti Sonckin suunnittelemissa puuhuviloissa. Kattoja hallitsevat pyöröhirsistä tehdyt kannattajat. Sonckin piirtämät kaakelipintaiset takat ovat ruokasalissa ja työhuoneessa säveltäjän toivomuksesta väriltään vihreät. Säveltäjän työhuone on 1910-luvun alussa kalustettu saliksi. Toisen kerroksen huoneissa on alusta lähtien ollut pinkopahvilla ja tapetilla verhotut seinät ja maalatut katot. Keittiö on 1920-luvun puolivälissä uudistetussa asussa ja kauttaaltaan vaalea. Ainola on vuodesta 1974 lähtien ollut kotimuseo, jossa vierailija voi nähdä Sibeliusta sävellystyössään innoittaneen lämminhenkisen kotiympäristön ja siihen olennaisesti kuuluvan metsän. |
| Luonti: 13.11.2013 Viimeisin muutos: 13.11.2013 |
| Historia |
| Ainolan suunnitelmapiirustukset olivat valmiit lokakuussa 1903. Kokonaan hirsirunkoisen rakennuksen sai tehdäkseen paikallinen, 26-vuotias kirvesmies Rikhard Laine, joka oli pari vuotta aiemmin rakentanut taidemaalari Pekka Halosen Halosenniemen Tuusulanjärven rannalle. Ainolan perustustyöt aloitettiin vielä syksyn 1903 lopulla. Sibeliukset muuttivat uuteen kotiinsa syksyllä 1904. Perheessä oli tuolloin kolme tytärtä, ja muutamia vuosia Ainolaan muuton jälkeen syntyi vielä kaksi tytärtä lisää.
Arkkitehti Sonckin laatimasta suunnitelmasta on säilynyt sekä piirustuksia että rakennustyöselitys. Uudesta rakennuksesta otettiin myös valokuvia sekä ulkopuolelta että sisätiloissa ja niiden muidenkin lähteiden perusteella Ainolan alkuperäisestä asusta tiedetään paljon. Aino Sibelius suunnitteli uuteen kotiin huonekaluja, mm. ruokasalin kaluston, jotka teetettiin Keravan puusepäntehtaassa. Hirsiseinille ripustettiin ryijyjä ja taideteoksia, joita saatiin ajan mittaan lisää taiteilijaystäviltä ja -sukulaisilta. Piano sijoitettiin kulmahuoneeseen, jossa säveltäjä työskenteli. Pianon tilalle voitiin vuonna 1915 sijoittaa Steinway-flyygeli, jonka säveltäjä sai lahjaksi 50-vuotispäivänään. Uudessa päärakennuksessa ei ollut erityisen lämmintä ja hirrenrakoja tilkittiin ensimmäisten vuosien aikana. Kulmahuoneessa, jossa säveltäjä työskenteli, seinät verhottiin vuonna 1907 pinkopahvilla ja tapetilla, jotka vähensivät lämmönhukkaa. Samalla huoneen katto maalattiin vaaleaksi ja huone sai muusta huoneista poikkeavan ilmeen. Alkuperäiset suunnitelmat käsittivät lämpimien asuinhuoneiden rakentamisen myös ylimpään kerrokseen, mutta ilmeisesti rahapulan vuoksi toinen kerros sai odottaa toteutumistaan 1910-luvun alkuun asti. Tuolloin ylemmän kerroksen ikkunoita suurennettiin. Toiseen kerrokseen valmistuivat vanhempien makuuhuone ja sen eteen parveke, säveltäjän työhuone sekä vierashuone. Ylemmässä kerroksessa oli työrauha, jonka puutteesta säveltäjä oli siihen asti kärsinyt. Pääkerroksen entinen työhuone kalustettiin saliksi, ja lapsille vapautui toinenkin huone. Työhuone sijoitettiin takaisin alempaan kerrokseen kun Sibelius oli jo niin iäkäs, että portaissa kulkeminen oli käynyt raskaaksi. Keittiötä ja sen viereistä palvelijainhuonetta laajennettiin 1914-1915 ja rakennuksen hirsipintaiset julkisivut viimeisteltiin alkuperäisen suunnitelman mukaan vaalealla laudoituksella. Ainola oli valmis ottamaan vastaan vieraita kun joulukuussa 1915 juhlittiin Jean Sibeliuksen 50-vuotissyntymäpäivää. Keittiötä uudistettiin 1920-luvun puolivälissä, jolloin se sai nykyisen, valkoisin kaakelein päällystetyn lieden ja leivinuunin yhdistelmän. Syksyllä 1935 juhlittiin Ainolassa säveltäjän 70-vuotispäivää. Pääkerroksen kulmassa sijainnut lastenkamari muutettiin tuolloin kirjastohuoneeksi. Avaamalla sen ja keskellä sijaitsevan ruokasalin väliin oviaukko huone liitettiin osaksi Ainolan seurustelutiloja. Huoneen hirsipintaiset seinät ja käsittelemätön puukatto säilytettiin ennallaan. Sibeliusten vävy, arkkitehti Aulis Blomstedt suunnitteli kirjastohuoneeseen huonekalut, jotka sopivat hyvin huoneen alkuperäisen, puupintaisen sisustuksen kanssa. Kirjahylly täytti ikkunoita vastapäätä olevan pitkän seinän. Huoneeseen tuotiin sittemmin vielä lisää huonekaluja Sibeliusten kaupunkiasunnosta. Tämä oli viimeinen Ainolan päärakennuksen uudistuksista. Rakennuksessa asuttiin ympärivuotisesti 1960-luvun lopulle asti. Ainolan päärakennukseen ei Jean ja Aino Sibeliusten elinaikana asennettu vesijohtoa, mutta sähkö ja puhelin hankittiin jo varhain. Ainolan päärakennus kunnostettiin 1980-luvun jälkipuolella Uudenmaan piirirakennustoimiston toimesta ja Museoviraston valvonnassa ja ohjeiden mukaan. Pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Severi Blomstedt, säveltäjän lapsenlapsi. Merkittävin toimenpide oli vanhojen sähkö- ja puhelinasennusten uusiminen ja hälytysjärjestelmän asentaminen. Sisätilojen seinä- ja kattopinnat puhdistettiin ja paikattiin ja ulkoseinät maalattiin. Pihapiirin salaojajärjestelmä kunnostettiin perusteellisesti ja huonokuntoiset aita ja portit laitettiin kuntoon. Sibeliusten hauta sai valaisinpylväät. Perusteellisemmin päärakennus kunnostettiin museoviraston johdolla vuosina 2010-2012. Hanke käsitti seinä-, katto- ja lattiapintojen konservointia, LVI-asennusten uusimisen ja lopuksi vesikaton tiilikatteen puhdistamisen. Aino Sibeliuksen huoneen paneelikatto oli aiempien vesikattovuotojen vuoksi uusittava ja seinäpaneeli uusittiin myös porraseteisessä ja ruokakomerossa. Vesikatossa on ollut tiilikate vuodesta 1932 lähtien, mutta sen alla on pärekate. Keittiön kuistin katossa on peltikate. Vesikatto kunnostettiin 1970-luvulla perusteellisesti ja sen jälkeen tarvittaessa, viimeksi 2010-luvun alussa. Räystäiden tervatut vesikourut ja vesikaton lapetikkaat on uusittu tarvittaessa aiemman mallin mukaan. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Liiteri 1, puuvaja |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Ainolan talli- ja liiterirakennukset sijaitsevat lähekkäin päärakennuksen pohjoispuolella.
Molemmat ovat osin hirsirunkoisia. Rakennuksissa on pärekatot ja ulkolaudoitus on alusta lähtien punamullattu. Rakennuksiin liittyy myös entinen palvelusväen käymälä. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Historia |
| Talli ja liiteri rakennettiin vuonna 1904, sillä niitä tarvittiin heti kun perhe muutti Ainolaan. Ne lienee rakennettu ilman piirustuksia. Vesikaton pärekate sai myöhemmin päälle eternit-levyt, mutta 1980-luvullla palattiin pärekatteeseen, joka on sitten tarvittaessa uusittu. Rakennukset on kunnostettu myös 2000-luvun alussa. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Liiteri 2, talli |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kts. rakennus Liiteri 1. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Historia |
| Kts. rakennus Liiteri 1. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 13.11.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Sauna |
|
||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Saunarakennus sijaitsee Ainolan palstan lounaiskulmassa. Se on hirsirunkoinen ja seinien ulkopinta on tervattu. Rakennuksessa on betonisokkeli ja vesikatossa on tiilikate.
Saunarakennuksen vieressä on kaivo, josta johtaa puukouru sisälle saunaan muuripadan päälle. Padan kohdalta johtaa toinen kouru kylpyammeelle. Saunarakennuksen tapaan ne on rakennettu uudelleen alkuperäisen, Aino Sibeliuksen suunnitteleman mallin mukaisesti. Saunassa on alusta lähtien ollut myös kylpyamme. Ainolan sauna on ollut Jean Sibeliukselle tärkeä paikka, jossa hän on kylpenyt tuntikausia kerrallaan. Saunassa on myös pesty pyykit. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Historia |
| Ainolan ensimmäinen sauna on ilmeisesti valmistunut vuonna 1905. Sauna rakennettiin tulipalon vuoksi uudelleen 1920-luvun jälkipuolella.
Saunarakennus on kunnostettu, samoin kuin siihen liittyvät kaivo ja puinen vesikouru. |
| Luonti: 13.11.2013 |
| Lähteet |
| Ainolan sauna. Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Freese Oy 2015. Tilaaja: Senaatti-kiinteistöt. |
| Luonti: 15.2.2019 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Järvenpää (Träskända) Ainola 1000015104, asuinpaikat