 |
| Hattula | |
| Retulansaari | 82400002 |
| Hoitoalue: | Kanta-Häme |
| Hoitotaho: | maanomistaja |
| Ajoitus: | rautakautinen |
| Tyyppi: | muinaisjäännösryhmät |
| Koordinaatit: | ETRS-TM35FIN P: 6785387 I: 356228 |
| Pinta-ala: | 14.20 ha |
| Peruskartta: | Tyrväntö 213205 |
| Luonti: 17.4.1997, Viimeisin muutos: 3.1.2011 | |
 takaisin |
|
 Yleiskuvaus |
| Vanajaveden Retulansaari muodostaa yhtenäisen kulttuurimaisema-alueen, jossa asutuksen jäljet ovat havaittavissa aina rautakaudelta saakka. Saaren keskellä sijaitsevat tiiviinä asutusrykelmänä Alikartanon, Ylikartanon ja ja Laurilan tilojen rakennukset. Vanhojen karttojen perusteella kyläkeskus on muodostunut jo 1600-luvun lopulla. Kapea tienpenger sillalta kyläkeskukseen kulkee halki kauniiden katajaa kasvavien Myllymäen ketojen. Retulan kartanon tila jaettiin yli- ja Ali-kartanon tiloiksi 1800-luvun alussa. Alikartanon päärakennus on rakennettu 1870-luvulla ja uusittu 1890-luvulla. Pihan toisella sivulla sijaitsee vanhempi päärakennus, joka on rakennettu 1700-luvulla. Ylikartanon päärakennus on on rungoltaan mahdollisesti 1700-luvulta.Nykyinen ulkoasu on vuodelta 1887. Pakarirakennus on hyvin vanha, hirsinen viljamakasiini on vuodelta 1812 ja kivinavetta 1870-luvulta. Laurilan tilan päärakennus on 1800-luvulta.
Hattulan (ent. Tyrväntö) Retulansaari on Vanajaveden suurin saari. Noin 2 km 2 laajuisen saaren erottaa mantereesta kapea Retulansalmi. Saaren korkein kohta kohoaa noin 15 m ympäröivää vedenpintaa korkeammalle. Saarella on kolmattasataa kiven- ja maansekaista kumparetta, joista suurin osa on rautakautisia röykkiöitä, 13-14 uhrikiveä, mahdollinen polttokenttäkalmisto sekä kaksi mahdollista rakennusjäännöstä. Suurin kalmistoalueista on Myllymäki, joka sijaitsee heti saareen johtavan tien molemmin puolin. Myllymäkeen kuuluu yli kaksisataa kiven- ja maansekaista röykkiötä eli kääppää. Mäeltä tunnetaan myös merkkejä asumuksista sekä runsaasti myöhemmän historiallisen ajan maankäytön merkkejä kuten kellarinpohjia. Saaren keskiosassa kylämäen länsipuolella sijaitssee Kiettarankallio, johon kuuluu kaksi uhrikiveä ja sekä kymmenkunta hautaröykkiötä. Kiettaranmäen lounaispuolella sijaitsevalla vanhalla laidunalueella sijaitsee taas Peltoidun kalmistoalue, johon kuuluu puolestaan yhdeksän röykkiötä. Hoitoalue käsittää Retulansaaren kulttuurimaisema-alueeseen kuuluvat muinaismuistoalueet, pääosin kuitenkin Myylymäen ja Peltoidun esihistorialliset kalmistot. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Osa-alueet |
| 1 Myllymäki eteläinen | 5.60 ha |
| 2 Myllymäki pohjoinen | 6.60 ha |
| 3 Peltoitu | 2.00 ha |
| Yleissuunnitelma |
| Laatija: | Olli Soininen |
| Päiväys: | 22.1.1998 |
| Hoitotaho: | maanomistaja |
| Ympäristötuki: | ei myönnetty |
| Hoitotavoitteet |
| Edistää Retulansaaressa sijaitsevien muinaisjäännösten suojelua hoitamalla niitä ympäröiviä perinnemaisemia.
RETULANSAARI PELTOITU: palauttaa peruskunnostuksella umpeenkasvaneen vanhan laidunalueen maisemallinen rakenne sekä perinnebiotooppikasvillisuus sekä pitää yllä maisemaa ja perinnebiotooppia laidunnuksella. RETULANSAARI MYLLYMÄKI ETELÄINEN: Alue on aktiivilaitumena eikä vaadi muinaisjäännösten suhteen erityisiä hoitotoimenpiteitä. RETULANSAARI MYLLYMÄKI POHJOINEN: Tavoitteena on saattaa alue uudelleen karjalaitumeksi. Retulansaaressa on lukuisia suojeltuja luontokohteita sekä luonnonsuojelualuieta.Hoitotoimenpiteitä on sovittava maanomistajien lisäksi myös Hämeen ympäristökeskuksen edustajien kanssa. Ranta-alueet kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. |
| Hoito-ohje |
| Hoitokohteiden peruskunnostus on suoritettava hienovaraisesti useassa eri vaiheessa tarkastellen toimenpiteiden vaikutusta maisemaan. Tavoitteena on saada kaikki muinaisjäännösalueet uudelleen laidunnuksen piiriin.
PELTONIITTY JA VANHA PELTO: Alueen pohjoisosan peltoniityltä poistetaan kaikki roska yms metallijäte jota siellä täällä esiintyy. Tarvittaessa osa vanhoissa ojissa kasvavista vesakoista poistetaan mekaanisesti, samoin alueella kasvavia kuusentaimia poistetaan sekä kuollut ylivuotinen heinä haravoidaan pois erityisesti katajien ympäriltä. Alueella kasvavista pylväskatajista poistetaan kuolleet oksat ja myös kuolleet katajayksilöt. Jatkohoito laidunnuksella. KATAJAHAKA: Alueella kasvaa vajaat sata pylväskatajaa joista osa on pahoin kasvupaikan heinittymisen ja sen aiheutattaman neulasroson vaivaamia. Kuolleet ja huonokuntoiset katajat poistetaan samoin katajien ympärillä kasvava ylivuotinen, kuollut heinikko. Aluksi niitto toistetaan 1-3 kertaa kesän aikana (tarpeen mukaan). Alueella kasvavat pihlajat ja muutama mänty säästetään yksilöinä. Jatkohoito laidunnuksella. METSÄLAIDUN: rantavyöhykkeellä sijaistevassa tervakeppävaltaisessa suoritetaan harvennus, jonka tarkoituksena on aukaista näkymä laidunalueelta Vanajavedelle ja päinvastoin. Samalla parannetaan laidunalueen pienilmastointia. Vyöhykkeellä kasvavat suuret koivut ja männyt jätetään Aluetta ei ole laidunnettu muutamaan vuoteen ja se on hyvää vauhtia kasvamassa umpeen. Peruskunnostus tulee aloittaa poistamalla kuolleet ja huonokuntoiset puuta sekä pensaat sekä siellä täällä maastossa olevat vanhat piikkilanka-aidan jäänteet. Aluetta kiertävä aita kaipaa kunnostusta, tolppien ja piikkilangan uusintaa. Alueell eob tunnusomaista komea pylväskatajikko, joka on kuitenkin paikoin kovin tiivis ja kärsii neulasruosteesta Katajia voidaankin harventaa, tosin varovaisesti sillä myöhemmin laiduntava karja tulee myös kaatamaankatajia. Alueella kasvaa myös maisemallisisti komeita mäntyjä, koivuja ja pihlajia, jotka tulee säästää myös karjan suojuspuina. sen sijaan alueen keski- ja itäosan reunoillla kasvavaa puustoa on mahdollista harventaa. Harventaminen parantaa myös alueen pienilmastoa ja ehkäisee osaltaan perinnemaiseman umpeenkasvua. Kaikki raivausjätteet on kuljetettava alueelta pois. Laidunalue rajoittuu itä- ja pohjoisreunoiltaan Vanajaveteen. Rantavyöhyke muodostaa erillisen hakamaa-alueen, jossa kasvaa pääosin tervaleppää. Seassa on myös muutamia maisemallisesti komeita mäntyjä ja koivuja sekä kynäjalavaa, joka on rauhoitettu. Maisemlalsetsi sekä laidunalueen perinnebiotoopin kannalta olisi hyvä harventaa rantametsikköä siten että laidunalueelta syntyisi paikoin näköyhteys Vanajavedelle ja samalla laidunalueen pienilmasto parantuisi. |
| Taustatiedot |
| Maisemamaakunta: | Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu |
| Maisema-alue: | Vanajaveden laakso ja Aulanko |
| Perinnebiotooppi (inventoitu): | Alikartanon laitumet (V) ja Ylikartanon laitumet (V) |
| Selvitykset |
| Kohteesta on ilmakuvasarja vuodelta 1938, joka havainnoittaa maiseman muuttumista 1900-luvun puolivälin jälkeen.
Osa Retulansaaren rannoista kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (ks kartta). Valtakunnallisessa perinnebiotooppikartoituksessa saarelta kartoitettiin neljä kohdetta: Ylikartano 1(M+, Outi Talvia 28.6.1994), Ylikartano 2 (M, OT.29.6.1994) =(Myllymäki eteläinen) Alikartano 1 (V, OT 29.6.1994), Alikartano 2 (M+, OT 29.6.1994) =(Myllymäki Pohjoinen) sekä Ylikartano 3,4,5 (Peltoitu). Kasvikartoitusten perusteella Retulansaari on Suomen merkittävimpiä perinnemaisema-alueita, missä kulttuuri- ja luonnonarvot yhdistyvät poikkeuksellisen edustavalla tavalla. Alueella edustettuja perinnemaisematyyppejä ovat niitty, keto, kallioketo metsälaidun sekä haka. Perinnebiotooppi-kartoituksessa alue arvotettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi. Vuonna 1999-2000 Retulansaaressa suoritettiin kasvikartoitus (Heli Jutila) sekä muinaisjäännösten (S-L Seppälä) ja rakennetun ympäristön kartoitus (L.Putkonen) osana Hämeen liiton ja kuntien Vanajaveden laakson perusselvitystä. |
| Luonnonympäristö |
| Kasvisto |
| Kohteella on runsaasti perinnebiotooppien uhanalaisia kasvilajeja, mm. vaarantuneita (VU) kynäjalavaa, peltorusojuurta ja keltamataraa. Silmälläpidettävistä (NT) kasvilajeista esiintyy mm. ketoneilikkaa ja huomionarvoisista törrö- ja kanervisaraa sekä tesmayrttiä ja alueellisesti uhanalaista nurmilaukkaa. Uhanalaisia lajeja ovat mm. hakarasara (aSh), jänönapila (aSt), kynäjalava (Sh, aSh), vuorijalava (St, aV), peltorusojuuri (St, aSt), |
| Kulumisherkkyys |
| Hoidettavat muinaisjäännösalueet ovat olleet vuosisatojen ajan laidunaluina. Viime vuosina Ylikartanon alueiden (Myllymäki eteläinen ja Peltoitu) laidunnus on päättynyt ja sen aloittaminen jajatkaminen olisi erittäin tärkeää muinaisjäännösalueiden kunnossapitämiseksi. Koska laidualueet ovat pinta-alallisesti laajoja, ei ole havaittavissa merkittäviä kulumisvaurioita. Myllymäki eteläinen ja Peltoidun alueet otettiin uudelleen laidunkäyttöön vuonna 1998 ja laiduntaminen jatkui aina vuoteen 2004. Vuonna 2006 laiduntaminen alkoi uudelleen. Sen sijaan Myllymäki pohjoisen laidunnus päättyi 2005 ja aluetta uhkaa vesottuminen, jollei laidunnusta aloiteta uudelleen.
Laidunnus aloitettiiin vuonna 2007, suomenkarjaa sekä lampaita. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Infotaulu: | ei infotaulua |
| Kyltti: | kyllä |
| Viitoitettu: | ei |
| Maankäyttö |
| Retulansaaren tiloista ainoastaan Ali-Kartano on aktiivi-maatila,jonka pääsääntöinen tulonlähde on karjankasvatus. Ylikartano ja Laurila ovat asuintiloja, osa Ylikartanon maista on vuokrattu laidunkäyttöön. Lisäksi saarella sijaitsee toistakymmentä kesämökkiä. |
| Varustus |
| Laidunalueet ovat aidattuja piikkilanka-aidoilla, joiden kunto on eritryisesti Ylikartanon osalta tarkastettava ennen ahdollisen laidunnuksen aloittamista. Peltoituun johtava tie kulkee Laurilan tilan pihapiirin kautta joten sen käyttöä on vältettävä. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Alueelle on suunnitelmissa laatia maanomistajien, Hämeen liiton, Museoviraston, Hämeen ympäristökeskuksen, Maaseutuelinkeinopiirin ja kunnan yhteistyönä Retulansaaren käyttö- ja hoitosuunnitelma. Suunnitelmassa on tarkoitus esittää alueen aktiivikelinkeinoja tukeva maisemanhoitosuunnitelma ja matkailustrategia. Ylikartano siirtyi vuonna 2000 Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistukseen. Säätiön suunnitelmissa on kunnostaa ja kehittää Ylikartanon tiloista monipuolinen kulttuurintutkimuskeskus.
Alueella liikkuminen tapahtuu kyläkeskuksen (pihojen) lävitse. Aktiivilaitumille pääsy on kielletty. |
| Kulkuohjeet |
| Retulansaari sijatsee n 20 km Hämeenlinnasta pohjoisluoteeseen. Sinne pääsee kääntymällä Hämeenlinna-Pälkäne- valtatieltä nro 57 kantatielle 3061, jota pitkin noin 3,5 km kunnes tienviitta Retulansaareen. |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
 |
| × | ||
| < | > | |
Kiettara 82010040, kivirakenteet, kultti- ja tarinapaikat