HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Sauvo
Korvala	738400002
Hoitoalue:	Varsinais-Suomi
Hoitotaho:	ei määritelty
Ajoitus:	rautakautinen
Tyyppi:	muinaisjäännösryhmät
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6696384 I: 258976
Pinta-ala:	0.00 ha
Peruskartta:	SAUVO 202102
Luonti: 3.12.1998, Viimeisin muutos: 4.9.2014
takaisin

Yleiskuvaus

Kalmisto sijaitsee Sauvon Korvalan kylässä, noin 1 km Korvalan tilan päärakennuksesta etelään hylätyn hiekkakuopan reunalla. Sauvon keskiaikainen kirkko sijaitsee alueesta noin 4 km länsilounaaseen. Kalmisto sijaitsee moreenikukkulalla, jonka itä- ja eteläpuolella avautuu Vallerinnanojan peltoaukeama. Sauvon Korvalan rautakautinen kalmisto sijaitsee n. 4 km Sauvon kirkolta länsilounaaseen. Kalmisto löytyi kesällä 1996, kun maanomistaja ilmoitti hylätyn hiekkakuopan reu-nalta löytyneestä esineestä - pronssisesta rannerenkaasta. Alueella tehtiin koekaivaus syksyllä 1996, jonka jälkeen kalmistoa kaivettiin Museoviraston omana tutkimuskaivauksena vuosina 1997-1999 ja 2001. Kalmisto ajoittuu rautakauden alkuun vanhemmalle roomalaisajalle (0-200 jKr). Kaivauksissa alueen eteläiseltä rinneterassilta löytyi 24 luoteis-kaakkoissuuntaista ruumishautaa. Vainajat oli haudattu hiekkakivilaaoista rakennettujen arkkumaisten latomusten tai suorakaiteenmuotoisten kivikehien sisään, jotka ilmeisesti ovat aikanaan näkyneet myös maanpinnalle. Vainajat ovat saaneet mukaansa poikkeuksellisen runsaat hauta-antimet: pronssisia kaula- ja rannerenkaita, rautaisia keihäänkärkiä ja kirveitä, partaveitsiä ja pinsettejä, veitsiä, saksia ja sirppejä. Kalmistosta ovat peräisin myös toistaiseksi Suomen vanhimmat tekstiilijäänteet. Ruumishautojen lähistölle on mahdollisesti tehty myös polttohautauksia. Kalmistoa käyttäneen yhteisön asuinpaikasta ei sen sijaan ole tietoa. Hoitoalueen ydinosan muodostaa kalmisto kivirakenteineen. Lännessä ja etelässä se rajautuu luontaisesti pellon reunaan. Kalmiston pohjois- ja itäpuolella hoitoalueen raja on liukuva maaston muotoja ja kasvillisuutta myötäillen. Lisäksi hoidetaan alueelle johtavan tien reunoja.

Luonti: 1.1.1900

Yleissuunnitelma

Laatija:	Marja Sipilä
Päiväys:	11.9.2001
Hoitotaho:	ei määritelty
Ympäristötuki:	ei myönnetty

Hoitotavoitteet

Kohde on tutkimuksellisesti merkittävä muinaisjäännös, jonka ympäristö on melko hyvin säilynyt. Maanpinnalle on rekonstruoitu kaivausten yhteydessä havaitut hautarakenteet, mikä on alueen hoidon kannalta merkittävä peruste mutta toisaalta myös haaste. Hoidon tavoitteena on turvata alueen säilyminen niin rekonstruoitujen hautarakenteiden kuin maiseman osalta edustavana ja kehittää siitä vähitellen kulutusta kestävä käyntikohde opetus- ja mahdollisesti myös matkailukäyttöön. - Alue on talousmetsää, eikä mäen päällä ja rinteillä kasvaviin istutettuihin tai itsekylväytyneisiin mäntyihin maanomistajan toiveesta kosketa! - Hiekkakuopan rinteessä ei saa liikkua, eikä siitä poisteta kasvillisuutta. - Ennallistettuja hautarakenteita tulee varoa kaivetulla alueella liikuttaessa. - Hiekkakuopalle johtavan tien ja pellon väliseltä alueella kasvaa patsamaa, joka tulisi säilyttää, mikäli mahdollista tunnistaa.

Hoito-ohje

Kalmistoalueen rakenteet pidetään näkyvissä. Kasvillisuus pidetään matalana kalmistoalueella ja alempana hiekkakuopan alueella ja vanhan ladon alueella. Vuosittaisella niitolla tuetaan alueen kulttuurivaikutteista kasvillisuutta. Alueella suoritetaan maastosiivous. Perusraivatuilta alueilta rinteessä olevasta koivikosta, mäen päältä, puretun ladon ympäristöstä ja hiekkakuopalle johtavan tien ja pellon väliseltä alueelta (lukuunottamatta maantien puoleista päätä kaistasta) poistetaan sinne noussut vesaikko. Vanhoilta kaivausalueilta, erityisesti rekonstruoitujen rakenteiden ympäriltä poistetaan heinä ja muu kasvillisuus sirpillä tai puutarhasaksilla. Korkeampi heinä rinteillä ja ladonpohjan ympäristössä niitetään tarpeen mukaan. On myös tehtävä jotain vanhan hiekkakuopan rinteelle ja sitä tukevalle puurakenteelle, joka on tullut esiin roudan vaikutuksesta ja/tai sitä peittävien turpeiden kuivuessa ja alkaessa tippua alas. Kookos/hamppu/pajumaton käyttöä rinteen sitomisessa harkitaan. Hamppumaton käytöstä eroosiosuojana turistikohteilla on kokemuksia Suomenlinnassa. Aiheesta on keskusteltu lyhyesti Tuija Lindin kanssa, joka työskentelee Suomenlinna hoitokunnassa (puh. 09 41323213 tai 050 5992460). Käytetty matton on tyypiltään Biomat BM400 ja sitä voit tiedustella Kaitos oy:stä (puh. 09 3507060). Pajumaton käytöstä eroosiosuojana on ollut mainintoja useissa Viherympäristö -lehden artikkeleissa, joiden kautta päässee sen osalta eteenpäin.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:

Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutu

Selvitykset

Kaivauskeromukset Marianne Schauman-Lönnqvist 1996, 1997, 1998, 1999, 2001. Kasvistoinventointi 13.7. ja 27.7.1999, Tanja Aalto. (Ks. omat tiedot.)

Luonnonympäristö

Topografia

Etelään laskeva hiekkaharjanne, joka etelä- ja itäpuoleltaan rajautuu peltoalueeseen. Kohteen itäpuolella kulkee Vallerinnanoja. Maaperä: moreeni. Kosteus: kuiva. Ravinteet: vähäravinteinen.

Kasvisto

Puusto on lehtipuuvaltaista, pääasiassa haapaa, koivuja ja pihlajaa, joukossa muutama mänty ja katajia. Pensaikkoa muodostavat vadelma, karviainen, musta- ja punaherukka sekä siellä täällä villiintynyt koristepensas, terttuselja ja alueelle johtavan tien varrella paatsama. Kalmistoalueen ylälaidalla kasvaa tiheää katajikkoa. Mäen päällä ja koillisrinteellä on istutettua männikköä, jonka alueella on suoritettu laikutusta. Arkeofyytit: mäkikaura, nuokkukohokki, keltamo, kangasajuruoho, syylälinnunherne.

Kulumisherkkyys

Vanhan hiekkakuopan reunassa on sortumavaara. Rekonstruoidut rakenteet ovat niinikään vaurioherkkiä kunnes paikalle kasvaa uutta kasvillisuutta.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	ei määritelty
Kyltti:	kyllä
Viitoitettu:	kyllä

Maankäyttö

Talousmetsää.

Varustus

Ei ole. Rekonstruoidut kalmistorakenteet. Tie kohteelle perille asti. Hiekkakuopan reunaa tuettu.

Käyttömahdollisuudet

Kohde on näyttävä ja havainnollinen. Se soveltuu vastuullisesti toteutettuun opetukseen ja pienimuotoiseen ohjattuun matkailuun. Toistaiseksi sinne ei kuitenkaan voi opastaa omatoimisia matkailijoita, eikä se luultavasti koskaan tule kestämään suuria kävijämääriä. Kävijöiden tulee huomata myös, että kohde sijaitsee yksityisen maalla ja kohteelle johtavalla yksityistiellä autoilu ei ole sallittua. Kalmisto sijaitsee hiekkakuopan reunalla. Hiekkakuopan reuna on tuettu kesällä 1998, mutta sortumavaara on olemassa koko ajan. Tästä johtuen kulku kalmistoalueelle on yksinomaan sinne johtavaa kunnostettua polkua pitkin. Liikkumista alueella rajoittaa myös se, että suurin osa rekonstruoiduista kalmistorakenteista ei ole asettunut paikoilleen karkeassa moreenimaaperässä, josta puuttuu kasvipeite.

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Korvala 738010025, hautapaikat, hautapaikat

kopioi linkki tälle sivulle: