HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Raasepori
Junkarsborg	220400019
Hoitoalue:	Uusimaa
Hoitotaho:	ei määritelty
Ajoitus:	keskiaikainen
Tyyppi:	puolustusvarustukset, linnat
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6672830 I: 321608
Pinta-ala:	1.85 ha
Peruskartta:	Särkiä 201409
Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 7.11.2023
takaisin

Yleiskuvaus

Junkarsborgin linna sijaitsee Karjaan pohjoisosassa Romsarbyn kylässä Päsarträsketin koillisosassa keskellä Mustionjokea noin 4 km Mustion ruukista länteen. Linna kuuluu maamme ns. maavallilinnoihin ja alunperin se sijaitsi jokeen työntyvällä niemellä, jonka itäpuolitse Mustionjoki virtasi vuolaana koskena. Mustion ruukin toimintaan liittyen koskea on perattu useasti ja sen ohi on kaivettu kanavia, joista viimeisin vuodelta 1899 leikkautuu läpi Junkarsborgin muinaisen linnaniemen. Junkarsborg muodostuu päälinnasta ja sen luoteispuolella olevasta esilinnasta. Esilinna sijoittuu linnaniemen länsi- ja luoteisosaan, ja sitä rajaa lännessä matala vallihauta. Esilinnan varustuksista ei ole mainittua vallihautaa lukuun ottamatta muuta näkyvissä. Päälinna sijoittuu muinaisen linnaniemen kärkeen, jonka edellä mainittu vuonna 1899 tehty kanava erottaa esilinnasta saareksi joen suulle. Päälinnan nelikulmaista linnanpihaa kiertävät maavallit. Linnanpihalla on arkeologisissa kaivauksissa tavattu rakennusten jäännöksiä, mutta ne on peitetty sittemmin maalla. Linnan kivirakenteinen kaivo on kuitenkin jätetty näkyviin. Päälinnaa vastapäätä sijaitsevalla itä- ja kaakkoisrannalla on useita vanhoja kanavia ja kivipengerryksiä, jotka ajoittuvat keskiaikaa nuoremmiksi. Junkarsborg on kaivaustutkimuksen perusteella rakennettu aikaisintaan 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Ensimmäinen linna oli ilmeisesti puinen varustus, joka näyttää tuhoutuneen tulipalossa. Sen jälkeen paikalle pystytettiin puusta ja kivestä tehty linna, joka on rahalöytöjen avulla ajoitettu 1300-luvun loppupuolelle. Tältä ajalta on peräisin myös ainoa tunnettu linnaa koskeva keskiaikainen kirjallinen maininta. Linna mainitaan vuonna 1395 Bo Joninpoika Gripin perillisten panttiläänien joukossa. Sijaintinsa perusteella linnaa on pidetty Mustionjokea pitkin aina Hämeen sydänmaille asti avautuvan vesireitin "lukkona". Sitä on myös pidetty Raaseporin linnan edeltäjänä, sillä Junkarsborg sijaitsee keskiaikaisen Rasan boolin eli verokunnan alueella (Raseborg - Rasan linna). Nimi olisi sittemmin periytynyt uudelle linnalle, joka pystytettiin lähemmäs rannikkoa. Junkarsborg on jäänyt käytöstä pois Raaseporin perustamisen jälkeen, eikä sillä näytä olleen merkitystä 1400-luvulta eteenpäin. Linna on mahdollisesti palvellut viimeisen kerran Raaseporin rakentamisen aikoina, jolloin sieltä on valvottu rakennustarvikkeiden tuotantoa ja kuljetusta. Linnan itäpuolelta tunnetaan tiilentekopaikka ja kansanperinteen mukaan linnan lähellä on myös kalkkiuuni ja paja. Linnan ympäristö on rehevää lehtotyyppistä metsäaluetta kalliopaljastumineen, ja sitä ympäröivät joen rannan kosteikot ja viljellyt pellot. Linnan alueelta on tehty kasvikartoituksia vuosina 1994 ja 2006. Niiden mukaan siellä kasvaa useita ihmisen toimintaan liittyviä kasveja. Näistä ainakin humalalla (Humulus lupulus) ja mäkikauralla (Avenula pubescens) on selvästi liittymäkohtia linnan varhaishistoriaan. Junkarsborg ympäristöineen muodostaa näyttävän maisemallisen kokonaisuuden. Museoviraston aikanaan hoitamaan alueeseen kuuluivat Junkarsborgin linna esilinnoineen, joen itärannan kanavat ja pengerrykset sekä Junkarsborgin lounaispuolella oleva suvanto rantoineen. Hoito kohdennettiin vuosittain ajalla 2003-2009 hieman eri alueille tarpeen ja resurssien mukaan. Kulkuohje: Junkarsborg on ensisijaisesti vesitse vierailun kohde. Sinne pääsee esimerkiksi Mustionjokea ja Päsarträsketiä pitkin kanootilla tai veneellä.

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 14.11.2023

Osa-alueet

1 Esilinna	0.60 ha
2 Kanavat	0.20 ha
3 Päälinna	0.45 ha
4 Suvanto ja sen lounaispuoli	0.60 ha

Yleissuunnitelma

Laatija:	Päivi Maaranen
Päiväys:	7.11.2023
Hoitotaho:	ei määritelty
Ympäristötuki:	ei myönnetty

Hoitotavoitteet

Junkarsborgin linnanpaikka on merkittävä keskiaikainen ja historialliseen aikaan ajoittuva muinaisjäännöskokonaisuus, joka on maitse ja vesitse saavutettavissa. Hyvin säilynyt muinaisjäännös ja maisemaympäristö monine esteettisine sekä toiminnallisine piirteineen ovat olleet perusteena kohteen hoidolle. Alueella on myös merkittävä menneisyyden ihmistoiminnan vaikuttama kasvillisuus. Hoidon päätavoitteena on edistää kohteen säilymistä ja ylläpitää alueella havaittuja arvokkaita kasvilajeja. Lisäksi välitetään tietoa menneisyydestä ja parannetaan kohteen käyttömahdollisuuksia. Maisemanhoidon tavoitteena on rakenteiden esiinottaminen ja alueen pitäminen avoimena, helposti havainnoitavana kohteena. Myös kohteen näkymistä maisemassa parannetaan. Varustamisen avulla kohde tehdään turvallisemmaksi liikkua ja helpommaksi saavuttaa. Kohteen siltojen osalta on todettu välitön kunnostamisen ja korjaamisen tarve vuonna 2023. Alueella ei ole ollut tarvetta varsinaiseen muinaisjäännösten rakenteiden korjaamiseen. Näkyvistä rakenteista kaivon kiveystä kuitenkin korjataan ja tuetaan tarpeen mukaan.

Hoito-ohje

Kohdetta hoidetaan kokonaisuutena, missä eri osa-alueilla 1-4 hoidon tavoitteet ja toimenpiteet vaihtelevat (ks. tarkemmin osa-aluekuvaukset). Maisemanhoidossa pääpaino on arvokkaiden kasvilajien kasvun edistämisellä ja vesakoitumisen estämisellä. Koko alueella voidaan tehdä 1-2 kertaa kesässä tarpeen mukaan maaston siivous. Lisäksi eri alueilla kasvillisuuden käsittelyä voidaan painottaa seuraavasti: - päälinnan alue pidetään avoimena ja se niitetään vuosittain myöhästettynä niittona 1-2 kertaa kesässä, ulkovallit niitetään kuitenkin vain joka toinen vuosi. Päälinnan rantavyöhykkeen pensoittuminen estetään ja kulttuurikasveja suositaan hoidossa. - esilinnan alueella hoito painottuu vesakonraivaukseen, missä yhteydessä vahvimmat nuoret haavat jätetään kasvamaan seuraavaksi valtapuustoksi. Vallitsevaa valtapuustoa ei hakata, vaan sen annetaan hitaasti ikääntyä paikallaan. Esilinnan rantojen ja vallihaudan vesakoituminen estetään. - suvannon rannat ja lounaispuolinen metsäalue pidetään pensaskerroksesta harvana ja niiden kuusettumista ehkäistään. - Mustionjoen itäpuolinen kanavien alue pidetään vesakosta avoimena ja valtapuusto harvana. Tarvittaessa raivataan rantametsää kanavien eteläpuolelta. Pohjoispuolelle jätetään vesakko ja muuta pensaskerroksen kasvillisuutta rintamana saunan ja sen edustalla olevan rannan näköesteeksi. - alueen polut niitetään auki ja siivotaan 3-4 kertaa kesän aikana. Varustamisen osalta pyritään alueella olevien puurakenteiden kunnossapitoon ja korjaamiseen muun hoidon yhteydessä tarpeen mukaan seuraavilta osin: - päälinnan alueella olevat kulkua helpottavat kaiteet ja kaivoa ympäröivä kaide tarkistetaan ja korjataan tai vahvistetaan - päälinnan ja esilinnan väliset sillat tarkistetaan ja korjataan tai vahvistetaan - päälinnan ja kanavien välinen silta sekä kulkuporras tarkistetaan ja korjataan tai vahvistetaan - kanavien yli kulkevat sillat tarkistetaan ja korjataan tai vahvistetaan - informaatiotaulut tarkistetaan ja puhdistetaan - alueen kompostointikehikot (2 kpl) tarkistetaan ja korjataan tai vahvistetaan. Puurakenteiden korjaamisen ja vahvistamisen sijaan voidaan miettiä myös niiden korvaamista tai purkamista. Tässä yhteydessä on suositeltavaa kuitenkin pyrkiä säilyttämään ainakin kaivoa ympäröivä kaide turvallisuussyistä. Päälinnan kaivon kiviseinämien kuntoa seurataan ja tarvittaessa kivien putoamista voidaan ehkäistä esimerkiksi vahvistamalla seinämää maalla tai puurakentein sekä asettamalla pudonneet kivet takaisin paikalleen.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Kiskon - Vihdin järviseutu
Maisema-alue:	Mustionjokilaakson kulttuurimaisemat, Päsarbyträsketin kulttuurimaisema

Selvitykset

Esimerkiksi: Inventoinnit: Wefvar 1879, Seppälä 1996 Kaivaukset: Aspelin 1891, Hackman 1892, Voionmaa 1937, 1951-1953 (Voinmaalta aineistoa eli kuvia runsaasti ja muistikirjoja on Museovirastolla mm. luokittelemattomassa arkistoaineistossa). Kasvikartoitus: Aimo Nummi 1994, Aimo Nummi 2006, Asko Holm 2006. Havaittu useita ihmisen toimintaan liittyviä kasveja, mm. humala ja mäkikaura. Perhoskartoitus: Asko Holm 2006 Helsingin yliopiston meriarkeologien kurssi tehnyt harjoitussukelluksia kesällä 2006 suvannossa sekä päälinnan saaren ympärillä. Kurssin vetäjä: Kalle Virtanen. Ks. tarkemmin tutkimuksia ja selvityksiä esimerkiksi Museoviraston muinaisjäännösrekisterin Tutkimukset-välilehdeltä.

Kartat

Aluetta koskien jonkin verran historiallisia karttoja mm. Kansallisarkiston Astia-palvelussa.

Kirjallisuus

Esimerkiksi: Jouko Voinonmaa 1977: Junkarsborg. Utgrävningsrapporter. Historisk Tidskrift för Finland 1977/62, sivut 435-438. Björn Forsén & Jukka Moisanen 1995: Svartån och den tidiga bebyggelsen runt denna. FM 1993. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993: Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Veli-Pekka Suhonen 2001: Karjaan Junkarsborg. Muinaistutkija 2/2001. Veli-Pekka Suhonen 2002: Kahden linnan aika - Länsi-Uudenmaan 1300-luvun lopun linnatilanne. SKAS 3/2002. Hamari, Pirjo & Ranta, Helena (toim.) 2001: Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Vammala. Sivu 27. Nolvi. Erno. 2019. Museoviraston hoitamat ja restauroimat muinaisjäännökset. Työryhmän ehdotus ns. KiVa-kohteiden hoidon ja hallinnoinnin järjestämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:16.

Luonnonympäristö

Topografia

Hoitokohde on mariinisen ja polygeneettisen korkokuvan rajavyöhykkeellä sijaitseva maalajitepeitteinen polygeneettinen muodostuma. Kohteessa ja sen ympäristössä on kalliopaljastumia, mutta myös mineraalimaapeitteistä loivasti kumpuilevaa maastoa. Ihmistoiminnan vaikutuksesta maanpinnan alkuperäinen topografia ja kallion piirteet ovat muuttuneet melko laajalla alueella. Hoitokohdetta ja ympäristöä luonnehtivat mariiniset sedimentit (savi) ja glasigeeniset sedimentit (moreeni). Paikoin alueella on multavia, hienojakoisia kerrostumia (siltti). Maaperä on runsasravinteinen, multava ja kostea. Ihmisvaikutus näkyy mm. maaperän ravinteisuutena. Mahdollisesti hoitokohteessa on myös joen tuomia ravinteikkaita sedimenttejä.

Kasvisto

Metsäkasvillisuus on luonteeltaan lehtomaista kangasta (OMT-tyyppi) ja lehtoa (OMaT-tyyppi). Alueella on pääsääntöisesti runsas heinävaltainen aluskasvillisuus ja luontaisesti runsas pensaskerros. Harvahkon valtapuuston muodostavat lehtipuut, erityisesti haapa. Mustionjoen rannassa kanavien alueella kasvillisuus on kallioisen maaperän vuoksi suhteessa niukempaa ja koostuu kalliokasvillisuudesta, minkä joukossa on myös rehevämpiä ja kosteutta suosivampia lajeja. Alueella on moninainen kasvilajisto, erityisesti lehtokasvilajit ovat hyvin edustettuna. Lisäksi kasvistossa on runsaasti kulttuurikasveja (ks. kasvillisuuskartoitus Aimo Nummi 1994, 2006; Asko Holm 2006). Kosteikko- ja rantalajeja on rannan tuntumassa. Alueelta on lisäksi löydetty maariankämmekkää päälinnasta. Etelänukonputki (Heracleum sphondoliym) kohteella on mahdollisesti arkeofyytti. Nummen kasvillisuusselvityksissä kiinteillä muinaisjäännöksillä sitä on havaittu vain Junkarsborgin ja Liinmaan linnoilta. Ukonputki ilmeisesti on juomien panossa hyödynnetty kasvi (suullinen tieto 10.8.2006 Nummelta). Myös humala (Humulus lupulus) lienee ihmisen vaikutuksesta alueella kasvava laji ja liittyy oluen maustamiseen. Muita arkeofyyttejä alueella ovat esimerkiksi pölkkyruoho (Arabis glabra) ja keltamo (Chelidonium majus) sekä mäkikaura (Avenula pubescens). Alueen arvokkaita ja harvinaisia lajeja ovat mm. lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) sekä viitasammal (Leskea polycarpa), joka kasvaa veden äärellä vanhojen pensaiden veden päällä sekä vedessä roikkuvissa oksissa.

Eläimisto

Ei erityistietoja eläimistä, kuin perhosten osalta. Vuonna 2006 kohteessa tehdyn perhoskartoituksen mukaan alueella on havaittu mm. keltaselkämittari (Ecliptopera capitata).

Kulumisherkkyys

Hieman eroosiovaurioita linnan valleissa kävelypolkujen kohdalla. Paikoin rantaeroosiota kosken partaalla. Eroosion etenemistä on hyvä seurata ja estää muuttamalla esimerkiksi polkujen kulkua tarpeen mukaan tai laittamalla poluille kariketta kulutuskerrokseksi.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	Museoviraston pystyttämä
Kyltti:	ei
Viitoitettu:	kyllä

Maankäyttö

Kohde on muinaismuisto- ja virkistysalue. Ei maataloudellista käyttöä, ei metsätaloudellista arvoa.

Varustus

Kulkusillat mantereelta päälinnalle ovat sekä lännestä (2 kpl) että idästä (1 kpl). Itäinen silta sekä mahdollisesti läntisistä silloista eteläisempi on rakennettu ilmeisesti 1970-luvulla Junkarsborgin kunnostushankkeessa Museoviraston työnä. Vuodelta 1969 on kuitenkin tieto siitä, että paikallinen kotiseutuyhdistys olisi rakentanut uuden kävelysillan saarelle. Samassa yhteydessä mainitaan, että alueella oli tehty jonkin verran raivaustöitä. Kotiseutuyhdistyksen tekemä silta on mahdollisesti päälinnan ja esilinnan välisistä silloista eteläisempi. Päälinnalle tuovat sillat kunnostettiin vuosina 2005-2006 Museoviraston hoitohankkeessa. Hoitohankkeen yhteydessä rakennettiin myös pohjoisempi läntisistä silloista. Sillat on havaittu vuonna 2023 pääosin huonokuntoisiksi. Päälinnan itäpuolella kanavien alueella on muutamia pieniä kulkusiltoja kanavien yli. Niiden rakentajasta ei ole tietoa, mutta mahdollisesti ne on tehty 1970-luvulla Museoviraston kunnostushankkeen yhteydessä. Historiallisten ilmakuvien perusteella esi- ja päälinnan välillä on silta viimeistään 1951 ja sille tuo selkeä kulkureitti esilinnan puolella. Samaan aikaan on myös ilmeisesti olemassa silta päälinnan ja kanavien välillä. Tähän aikaan päälinnan ja kanavien välistä kulkevassa koskiuomassa on myös useita muita rakenteita, jotka näkyvät hyvin ilmakuvassa. Peruskartalle vuodelta 1966 ei Junkarsborgin alueelle ole merkitty siltoja, ei myöskään vuosien 1842 pitäjänkartalle tai vuoden 1871 Senaatinkartastoon. Päälinnan kaivon ympärillä on turva-aita, joka on rakennettu vuosina 2005-2006 Museoviraston hoitohankkeessa. Kapeat kävelypolut kulkevat halki alueen. Lisäksi on muutamia kulkua helpottavia ja ohjaavia kaiteita, jotka on rakennettu vuosien 2005-2006 hoitohankkeessa. Saman hankkeen yhteydessä asennettiin myös muutama pieni muinaisjäännöskyltti ja Museoviraston informaatiotaulut Päälinnan ja esilinnan alueella ovat niitetyn ja raivatun aineksen kompostointikehikot, jotka on rakennettu Museoviraston hoitohankkeessa vuosina 2005-2006. Vesi on saatavilla vesiuomasta, sähkö on tuotettava ensisijassa aggregaatilla. Museoviraston hoitohankkeessa 2005-2006 rakennettiin päälinnan etelärantaan suvantoon laituri rantautumista helpottamaan. Tämä laituri irtautui paikaltaan 2010-luvulla kevättulvien yhteydessä, eikä sitä enää asennettu paikalleen.

Käyttömahdollisuudet

Soveltuu eksursiokohteeksi ja opastettujen retkien kohteeksi. Lisäksi kohde on luonteeltaan pienimuotoiseen matkailuun sopiva nähtävyyspaikka. Paikallisille ihmisille kohde on myös virkistyspaikka, kuten mm. suosittu kalastuspaikka. Vesireittejä pitkin kulkevien matkailijoiden, esimerkiksi melojien näkökulmasta kohde on erinomainen pysähdyspaikka.

Liitetiedostot

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
	Osa-aluerajauskartta 2006

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Junkarsborg 220010088, puolustusvarustukset

kopioi linkki tälle sivulle: