Kesällä 1911 tuli Kansallismuseoon kaksi rautaista keihäänkärkeä, jotka oli löytänyt Werner Lehti Perttelin pitäjän Tattulan kylän Ali-Tolpan talon Ylijoen pellosta kyntäessään. Vuonna 1914 A. Hackman kävi tarkastamassa paikkaa, teki siitä karttaluonnoksen ja otti valokuvan, Sen sijaan kertomusta ei ole.
Ali-Tolpan talo on hävinnyt nyttemmin niin perusteellisesti, että nimikään ei ole säilynyt. Se on ollut Perttelin kirkosta runsas 1 km koilliseen Kurajoen (Hackmanilla Tattulanjoki) itäpuolella nykyisen Jussin talon luona, Perttelistä Tattulan kautta Kuusjoelle vievän tien ja Vihmalosta tulevan tien risteyksen eteläpuolella. Ylijoen, eli kuten nykyisin sanotaan, Ylöjoen pelto on Kurajoen länsirannalla vastapäätä Jussin taloa, kirkolta tulevan maantien varressa sen eteläpuolella aivan Tattulan ja Kaivolan rajalla.
Jokilaakso on leveä ja korkeatörmäinen, kuten yleensä tämän seudun jokilaaksot. Pelto törmän päällä on tasaista kivetöntä savimultaa.
Opettaja Juvan kautta tuli keihäänkärki KM 16679:1, jonka koululainen Matti Vierjoki oli tuonut Kaivolan koululle ja jonka hänen isänsä mv Oiva Vierjoki oli joskus löytänyt tästä pellosta. Kolmen keihäänkärjen löytyminen samalta paikalta viittasi kalmistoon, vaikka paikka ensi silmäyksellä ei ollenkaan vaikuta sellaiselta. Lähemmin tarkastellen löytyi pellon pinnalta oraiden joukosta runsaasti pientä keramiikan murua, palaneen luun sirpaleita jne, joka merkitsee polttokalmistoa. Tiheimmin siruja näytti olevan maantien lähellä, siinä jossa rinne alkaa jyrkemmin viettää jokeen, ja josta Hackmanin kartan mukaan ovat v:n 1911 keihäänkärjet löytyneet.
Pelto on, kuten sanottu tasaista ja kivetöntä. Vain maantien ja pellolle tulevan tien kulmauksessa on kiven- ja maansekainen kumpare, joka nähtävästi on syntynyt tienteossa. Palanut luu viittaa polttokalmistoon. Mikäli siinä jotain kiveystä on ollut, on se raivattu pois varsin tarkkkaan.
Monet Perttelin rautakautisista irtolöydöiksi merkityistä esineistä ovat löydetyt samantapaisilta paikoilta joenrantapelloita. Mahdollisesti samanlaisia kalmistopaikkoja on siis muitakin, vaikka niiden toteaminen on vaikeaa varsinkin kasvillisuuden ehdittyä nousta tiheäksi. |